Teos: Will Smith: Will (Penguin, 2022)
Äänikirjan lukija: Will Smith
Huomasin, että Will Smithin tuore omaelämäkertateos on juuri tullut ulos suomennoksena, ja tämän kunniaksi päätin lukea sen alkukielisenä, kirjailijan itsensä lukemana. Tässä kirjassa minua kutsui eniten puoleensa sen värikäs kansi, enkä osannut odottaa siltä paljoa. Tyypilliset Hollywood-tähtien menestystarinat eivät yleensä kiinnosta minua, enkä voi myöntää koskaan olleeni suuri Smith-fani. En ole nähnyt häntä kuin muutamassa roolissa, enkä edes tiennyt, että hän oli 80-90-luvuilla hiphop-artisti.
Teos kuvaa v. 1968 Philadelphiassa syntyneen mustan pojan nousua maailmantähteyteen oloissa, jotka eivät olleet optimaaliset, mutta eivät myöskään heikoimmat mahdolliset. Smith kasvoi ns. ehjässä perheessä, jossa vanhemmat pysyivät yhdessä pitkään siitä huolimatta, että Smithin isä oli väkivaltainen kotityranni. Perheen elämä pyöri isän yrittäjyyden ympärillä, ja hän myös työllisti hyvinä aikoina monia naapuruston nuoria. Isän firma möi jääpaloja ja hän huolsi ja kierrätti jäähdytyskoneita. Smithin äiti oli korkeammin koulutettu ja työskenteli kaupungin koulutoimistossa. Vanhempien liitto oli myrskyisä, ja johtuen perheessä esiintyvästä väkivallasta Willistä kasvoi se lapsi, joka pyrki miellyttämään kaikkia, jotta isän huomio siirtyisi muuhun kuin ryyppäämiseen ja äidin hakkaamiseen.
Kiinnostavinta kirjassa onkin kuvaus ajasta ennen kuin Smithistä tuli julkkis. Smith tarjoaa varsin rikkaan panoraaman 1980-luvun nuoruudesta, johon itsekin pystyin samastumaan. Vaikka en ollut suuri hiphop-fani, niin yllättävän monia varhaisia hiphop/rapartisteja lopulta tunnistan edelleen. Ja eniten minua naurattivat Smithin muistelmat Dallas-sarjan seuraamisesta, sillä vaikka tuossa sarjassa ei pahemmin näkynyt mustia hahmoja, myös Smith haaveili elämästä Southforkin tilalla ja mahdollisesta ratsastaa asmiaispöytään omalla hevosella.
Teos kertoo nuoresta miehestä, joka aloitti muusikon uran jo teininä ja sai ensimmäisen levytyssopimuksen 17-vuotiaana. Smithin bändillä meni niin lujaa, että hän pystyi jo parikymppisenä ostamaan itselleen ja sukulaisilleen kämppiä, ja hän toteutti jonkinlaisen MTV-räppärin unelman jo ennen kuin räppäreiden asumuksia alettiin esitellä tuolla kanavalla.
Näyttelemisen suhteen Smith on ollut mahdollisesti kokeilevampi ja rajoja rikkovampi kuin muusikkona. Metodinäytteleminen on muuttanut hänen persoonaansa, ja jatkuva rooleissa olo on stressannut ihmissuhteita. Hänen tapauksessaan nimenanto on ollut osuva, ja ”Will” on merkinnyt tahdonvoimaa, mutta myös luonteen ehdottomuutta. Hän ruotii itseään varsinkin kumppanina ja aviomiehenä, myös ensimmäistä avioliittoaan, jossa hän vaikutti olleen jonkun sortin kotityranni (ei väkivaltainen isänsä kopio, mutta silti dominoiva). Toinen avioliitto on kestänyt ennätyspitkään Hollywoodin normein, mutta siinä on ollut täysin eri säännöt kuin ensimmäisessä.
Äänikirjan toteutus on karnivalistinen, enkä ole tainnut koskaan aiemmin törmätä luentaan, jossa olisi näin paljon äänitehosteita. Rap/hiphop-osuuksissa runsaat tehosteet tuntuivat luontevilta, mutta muuten teos antoi itsestään hieman hyperaktiivisen vaikutelman.
Minulla ei nyt ole aikaa lukea/kuunnella myös suomenkielistä versiota, mutta oletan sen poikkeavan originaalista. Ja vaikka tämän teoksen kuunteleminen näyttelijäntyön itsensä värikkäästi tulkitsemana oli elämys, en toivo äänikirjojen yleensä kehittyvän tähän suuntaan, sillä ne eivät jätä pelivaraa lukijan/kuuntelijan omille tulkinnoille.
Will Smithin äänensävy kirjassa on humoristinen, toiveikas ja kannustava. Ehkä sen perimmäinen tarkoitus on kannustaa tulevia polvia luottamaan unelmiinsa ja tekemään hurjasti töitä niiden eteen. Koin kirjan parhaaksi anniksi sen, ettei Smith korostanut tässä luontaisia lahjakkuuksiaan, vaan pikemminkin jääräpäistä yrittämistä, ja jatkuvaa uusiutumisen tarvetta. Toisaalta kyseessä on aika tyypillinen Hollywood-tarina, jossa menestyksellä ja positiivisella ajattelulla on keskeisempi rooli kuin taiteen tekemisellä taiteen vuoksi.
Anun ihmeelliset matkat 