Teos: Lois Armas: Flora (WSOY, 2023)
Äänikirjan lukijat: Kirsti Valve ja kuusi muuta lukijaa
Nuori suomalainen reppureissaaja kohtaa elämänsä naisen Venezuelassa, saarella, jossa edelleen käy turisteja maan heikosta taloustilanteesta huolimatta. Hän viipyy maassa tarpeeksi kauan tutustuakseen Floraan ja tämän perheeseen. Flora on perheensä ainoa lapsi ja kovin kiintynyt vanhempiinsa.
Muutaman kuukauden päästä ensi kohtaamisesta Flora on muuttanut poikaystävänsä luo Helsingin Vallilaan. Hän on 26-vuotias kielitieteilijä, ja hänen suomalainen rakkaansa toimii kääntäjänä. Työnhaku uudessa maassa takkuaa, mutta pariskunnalla on kuuma kesä, uimarannat ja toisensa. Nuorta rakkautta eletään todeksi Kallion baareissa ja puistopiknikeillä.
Lois Armas (s.1987) on kirjoittanut esikoisromaaninsa suomen kielellä. Kyseessä on moniääninen mosaiikki, jossa on useampi kertojan ääni. Nuorten aikuisten lisäksi keskeisiä kertojia ovat Floran isä ja poikaystävän äiti Ulla. Kirjan sivuhenkilöillä on omiakin huolia ja murheita, mutta heillä kaikilla on joku kytkös nuoreen pariin.
Kirjan nuori pari on kokenut salamarakkauden, mutta yhteinen arki Helsingissä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Floran oikukas temperamentti yllättää poikaystävän, joka on luonteeltaan riitoja karttava. Hän on ehkä liiankin miellyttämisenhaluinen, mutta kokee myös ahdistusta ja pakokauhua suhteessa, joka on ehkä edennyt liian nopeasti. Floralle räiskyvä riiteleminen on kodin peruja, mutta hän myös osaa olla monella kielellä hiljaa.
Pariskunnan arki tasoittuu vähän, kun Flora pääsee töihin amerikkalaisen miehen omistamaan kahvilaan. Paikka ei ole kultakaivos, mutta työ antaa naiselle omanarvontuntoa vieraassa kaupungissa Työkaveri Jesse on hänen ensimmäinen ystävänsä, johon hän tutustuu miehen kaveripiirin ulkopuolelta. Jessen elämänfilosofiaan kuuluu mahdollisimman vähäinen työn teko, ja Kallion linjojen persoonaton kahvila sopii hyvin hänen pirtaansa. Hän ei tosin ymmärrä, kuinka pomolla on varaa maksaa palkkaa kahdelle työntekijälle, ja hän epäilee tätä rahanpesusta.
Ihmettelin sitä, kuinka vähän kirjassa kerrottiin Venezuelan lähihistoriasta, mutta ehkä se on ollut kirjailijalta tietoinen valinta. Ainakaan Flora ei lähde Suomeen etsimään korkeampaa elintasoa, vaan hän on seurannut aidosti sydäntään. Kirjassa ei ole suurta poliittista sanomaa, enkä myöskään lukenut sitä suurena tarinana kahden kulttuurin välisestä rakkaudesta. Ehkä ainoa selkeästi poliittinen viesti liittyy työmarkkinoiden rasismiin, joka saa Floran paikoitellen pois tolaltaan.
Teos kertoo ehkä kirkkaimmin arkisesta rakkaudesta ja huolenpidosta, käytännön rakkauden teoista. Kirjan poikaystävä on varsin huolehtivainen tapaus, ja hänellä riittää platonista rakkautta exälle, joka on juuri jäänyt yksinhuoltajaksi. Katjan elämässä on paljon säätöä, mutta Katjan seurassa Floran poikaystävä pystyy olemaan aidoimman oma itsensä. Ystävyys toimii varaventtiilinä, kun miehellä on Floran kansaa vaikeaa.
Kirjaa voi lukea kudelmana oman aikamme urbaanien milleniaalien elämäntavoista. Itse ainakin pidin kirjan tyypeistä, myös vanhemmista hahmoista, ja kirjailijan vähäeleisestä tavasta kertoa kulttuurieroista. Toisaalta romaanissa eletään tietynlaisessa hyvinvoivassa kuplassa, jossa henkilöiden mielenkiinto saattaa lähes kokonaan keskittyä vegaanisten brunssipöytien tarjontaan.
Lois Armas on kyllä tajunnut, ettei pelkkä kahden kulttuurin suhde oikein riitä nyky-Suomessa romaanin aiheeksi. Arvostan sitä, että romaanilla on paljon muutakin annettavaa. Hengenheimolaisia löysin tälle kirjalle mm. Saara Turusen ja Sisko Savonlahden tuotannosta.
Jään seuraamaan innolla teoksen vastaanottoa. Olen kroonisen kiinnostunut kaikista kirjailijoista, joiden äidinkieli ei ole suomi, ja jotka kirjoittavat siitä huolimatta suomeksi. Lista näistä kirjailijoista ei edelleenkään ole päätä huimaava, eikä Latinalainen Amerikka ole sillä listalla yliedustettuna.
Anun ihmeelliset matkat 
Luin tämän juuri enkä ole ehtinyt vielä omaa bloggausta tekemään. Minusta tässä oli kiinnostavaa, miten Flora piirtyi esiin muiden kertojien kautta eikä päässyt itse ääneen. Sen verran korjaisin, että Lois Armas ei ole kirjoittanut tätä teosta suomeksi, vaan sen on englanninkielisen käsikirjoituksen pohjalta kääntänyt suomeksi Maria Lyytinen. Se ei ehkä tuosta äänikirjasta käynyt ilmi.
Kiitos paljon kommentistasi. En tosiaankaan tajunnut, että kyseessä on käännöskirja. Pitänee muokata arviota uuden tiedon valossa, se myös hieman muuttaa käsitystäni koko teoksesta.