Teos: Cilla ja Rolf Börjlind: Laupias samarialainen (S&S, 2023)
Suomennos: Ulla Lempinen ja Pekka Tuomisto
Äänikirjan lukija: Paavo Kerosuo
Olivia Rönningistä ja Tom Stiltonista kertova dekkarisarja jatkuu. Laupias samarialainen on sarjan seutsemäs osa; olen lukenut näistä ehkä viisi väärässä järjestyksessä. Sarja on melko koukuttava varsinkin henkilöhahmojen suhteen. Kiinnostavin heistä on mielestäni Tom, joka on entinen poliisi, alkoholisti ja koditon, ja joka asuu eläkepäivillä talolaivassa naisystävä-Lunan kanssa. Tomilla on vahva sosiaalinen omatunto, ja hän pyrkii auttamaan muita asunnottomia aina, kun se on mahdollista.
Tässä osassa Olivia-poliisi katoaa, ja kollegoilla on erittäin pahat aavistukset tilanteesta. Poikaystävä Lukas ei tiedä asiasta mitään, mutta häntä itseään on piinannut nuori, mustasukkainen naisstalkkeri Sara, josta tulee vahva epäilty. Katoaminen ei siis välttämättä liity Olivian poliisintyöhön, vaan pikemminkin yksityiselämään.
Kirjassa tutustutaan Sara Erikssonin synkkään ja traumatisoituneeseen sukuun, jota kuolema korjaa ennenaikaisesti. Murhapoltot ja polttamalla tehdyt vakuutuspetokset ovat tulleet heidän kohtalokseen. Yksi Saran täti, Ellinor, on viime aikoina tullut kuuluisaksi puhujaksi rokotekriittisten piireissä. Hänellä on myös epäilyttäviä kontakteja Britanniaan, jossa ensimmäiset myrkytetyt rokote-erät on takavarikoitu Coventryn kaupungissa. Näitä uutisia pimitetään kansalta niin Britanniassa kuin Ruotsissa.
Toisin sanoen kyseessä on korona-ajan saaga, jossa myös taistellaan hengestä teho-osastolla. En ole vielä lukenut vastaavaa suomalaista dekkaria, joka olisi onnistunut purkittamaan ns. syvän päädyn hörhöjen tuntoja korona-aikana näin yksityiskohtaisesti. Itsehän siis myös yritän kirjoittaa syvästä päästä fiktiota, mutta minua ei ole kiinnostaneet rokotekriitikot, vaan venäjämieliset Z-propagandan levittäjät. Koin kuitenkin, että rokotekriitikkojen kuvaus oli tässä varsin onnistunutta. Ainakaan heistä ei tehdä äärimmäisiä friikkejä, vaan he ovat tyyppejä, joita löytyy lähes kaikkien suvuista ja naapurustosta.
Muuten kirjassa tehdään huumekauppaa Skoonen minkkifarmeilla, ja käydään työmatkoilla Ruotsidemokraattien kannattajien sydänmailla. Teoksen maantieteellinen reviiri on laaja, ja siinä vietetään paljon aikaa tien päällä.
Luin kirjan todella vauhdikkaasti, ja yritän nyt muodostaa tästä sarjasta jonkinlaista kokonaisuutta päässäni. Ehkä tämä on ruotsalaisista uudemmista dekkarisarjoista se, jonka seurassa olen viettänyt eniten aikaa. Todella monet uudemmat sarjat ovat jääneet yhden lukukerran tuttavuudeksi, koska niiden välillä on niin paljon toistoa/liikaa yhtäläisyyttä. Tästä sarjasta olen ainakin löytänyt persoonalliset päähenkilöt, ja se on jo dekkarisarjassa paljon.
Anun ihmeelliset matkat 