Teos: Mikko Välttilä: Mitä meistä jää (Docendo, 2020)
Äänikirjan lukija: Jani Karvinen
Ville on varsinaissuomalaisen perintötilan isäntä, kunnallispoliitikko ja perheenisä. Sikatilalla on miljoonien eurojen investoinnit, mutta isäntäväen palkka jää keskivertosiivoojien tasolle. Tila työllistää pariskunnan lisäksi neljä muuta työntekijää, mutta sen tulevaisuus ei vaikuta ruusuiselta.
Sami toimii suuren kauppaketjun elintarvikkeiden eettisenä tarkastajana, ja hänen työhönsä kuuluu paljon matkustamista ulkomailla. Ville on hänen vanhin ystävänsä, oikeastaan ainoa kunnollinen sellainen. Sami asuu steriilissä, virtaviivaisessa omakotitalossa etäisen vaimonsa ja tyttärensä kanssa, mutta on viime aikoina kokenut elämässään suurta yksinäisyyttä ja vierantuneisuutta.
Kun Sami sitten löytää itsemurhan tehneen ystävänsä tämän kesämökiltä, hänen oma elämänsä ajautuu kriisiin kotona ja töissä. Paluu kotikonnuille tuntuu väistämättömältä, koska Villen vaimon tilalla tarvitaan akuutisti ylimääräisiä käsiä. Mies muuttaa tilapäisesti asumaan kesämökilleen ja ihastuu paikalliseen eläinlääkäriin. Samaan aikaan vaimo hakee eroa, koska hän on rakastunut tyttärensä karatevalmentajaan.
Romaanin varsinainen anti liittyy ruoan tuotannon globaaliin politiikkaan, ja se on vahva puheenvuoro kotimaisen maanviljelyn puolesta. Kirjan hahmot ovat kiukkuisia, jopa vihaisia, varsinkin Villen leski Hanna, joka jää yksin pyörittämään suurta tehotuotantosikalaa. Ruoan halpuutus ei jätä sen tuottajille monia vaihtoehtoja, eikä monilla kuluttajilla ole varaa ostaa laadukasta luomupossun sisäfileetä. Ulkomaisen ruoan laatusertifikaatteihin liittyy paljon korruptiota, eikä kukaan lopulta tiedä, mitä tapahtuu reilun kaupan banaaniplantaaseilla.
Mikko Välttilä onnistuu ujuttamaan tähän sinänsä arkiseen ja ihmissuhdepainotteiseen romaaniinsa painavaa asiaa ihmiskunnan tulevaisuudesta. Kaupunkilainen lukija saattaa jopa ahdistua sikatilan arjen kuvauksesta, mutta tuo ahdistus kuuluu olennaisena osana lukukokemukseen. Kirjan viljelijöitä ei käy kateeksi, mutta kovin hyvin ei mene espoolaisilla uraohjuksillakaan.
Yksilötasolla teos on tutkielma perusteellisesti harkitusta itsemurhasta tilanteessa, jossa lähipiiri ei osaa lukea läheisen epätoivon merkkejä. Kertoja-Sami on jopa pitänyt ystäväänsä tasapainoisempana ja onnellisempana tapauksena kuin itseään, vaikka hänellä on ollut taloudellisia haasteita. Tällä tasolla kirja voi kiinnostaa niitäkin, jotka eivät syty maatalouslomituksen vaikeuksista tai sikojen antibioottilääkinnästä.
Minulle kirjassa kuvatun sikatilan arki oli varsin eksoottista, joten koin käyneeni melkein ulkomailla Salon suunnassa. Pelkästä keski-ikäisten erokriisistä en olisi jaksanut lukea kokonaista romaania, mutta onneksi kirjan hahmoille ehti tapahtua paljon muutakin. Jos kyseessä on esikoisromaani, koin, että se on onnistunut saavuttamaan niin kypsyyttä kuin syvyyttä. Riippuu lukijan mielentilasta onko hän valmis vastaanottamaan päähenkilöiden maailmantuskan, mutta itselleni viime viikon cha cha cha-meiningin keskellä se toimi sopivana herättelijänä.
Anun ihmeelliset matkat 