Sirkuskaravaani muuttaa Köpikseen

Teos: Annettu Bjergfeldt: Palermotien taivaallinen laulu (Into, 2022)

Suomennos: Outi Menna

Äänikirjan lukija: Karoliina Kudjoi

Venäläiset emigrantit läntisessä Euroopassa ovat usein juurevia kaunokirjallisia hahmoja, ja itse jäin koukkuun heidän tarinoihinsa viimeistään siinä vaiheessa kun löysin ranskanvenäläisen Andrei Makinen romaanit. Makinesta en ole vähään aikaan kuullut mitään, mutta monia sielunkumppaneita tälle suosikkikirjailijalle olen löytänyt viime vuosina.

Tanskalaisen Annette Bjergfeldtin romaani kööpenhaminalaisen Palermotien sukutalon asukkaista tuntui jopa sellaiselta, jonka tyylille olen kateellinen. Se kertoo venäläisestä emigranttiperheestä, joka päätyy Tanskaan Stalinin vainoja pakoon 1930-luvulla. Sen kertoja on keski-ikäinen taidemaalari Esther, jonka isoäiti Varinka on kasvanut Petrogradissa. Varinka on pitänyt erikoista hoviaan Palermotien talossa, jossa muistellaan menneitä, varsinkin suvun jäsenten uraa sirkuksessa Neuvostoliiton alkuaikoina. Varinkan mies on taas onnistunut loikkaamaan länteen turkiskauppiaana, ja perhe on vaurastunut niin, että nuoremmat polvet ovat voineet omistautua taiteen tekemiselle.

Suvun rakkaimmat muistot liittyvät sirkukseen, jossa isoäiti esitti aikanaan kahti leikattua naista. Taivaalla lentävässä virtahevossa on ripaus bulgakovilaista meininkiä, ja muutenkin Bjergfeldt on mieltynyt maagis-realistisiin tehokeinoihin. Tämä korostuu varsinkin musikaalisissa osioissa, joissa fagotit esittävät burleskia ja fagotit leijuvat taivaalla.

Teoksen nykypäivän asetelmassa Esther peilaa omaa elämäänsä Olga-siskon kanssa, joka on nousujohteista uraa tekevä oopperalaulaja Pariisissa. Sisarusten välinen side on vahva, vaikka he ovat luonteeltaan varsin erilaisia. Olga on räiskyvä riskinottaja, jolla on taipumusta äärimmäisisiin temppuihin, kun taas mieleltään vakaampi Esther on tottunut jäämään suureleisen diivasiskonsa varjoon. Molemmilla on tuulista ihmissuhderintamalla, mutta Olga onnistuu tulemaan raskaaksi nelikymppisenä. Esther taas päätyy saamaan elämäänsä suuren liudan lainalapsia perustettuaan taidekoulun Palermotien lukaaliin. Hän myös päätyy Olgan lapsen huoltajaksi tämän sairastuttua syöpään.

Romaani tuntui varsin vauhdikkaalta ja moniulotteiselta, ja arvostin myös Outi Mennan kekseliästä käännöstyötä. Nämä kolmannen polven emigrantit eivät enää puhu venäjäpainotteista sekakieltä, mutta käyttävät muuten varsin erikoisia termejä, kuten ”farkuttaminen”. Varinkan hahmossa taas oli koskettavaa venäläistä sielukkuutta, ja myös traagisuutta. Luulen, että yksi teoksen pääteemoista on kulttuurinen ylisukupolvisuus, ja traumojen periytyminen solumuistissa sukupolvelta toiselle.

Lähdin lukemaan kirjaa hyvän mielen chicklit-pläjäyksenä, mutta löysin siitä taiteellista vakuuttavuutta ja syvyyttä. En olisi koskaan löytänyt koko teosta, ellei minulla olisi ollut supertylsää Piki-kirjaston Ellibs-palvelun kirjaerämaassa. Teos tuntui aidosti yllättävältä ja virkistävältä kirjatapaukselta, joka tyylillisellä eleganssillaan kirii omalla listallani tämän vuoden parhaisiin tuttavuuksiin.

Advertisement