Marsipaanihedelmät ja rutto

Sugared plumMary Hooperin At the Sign of the Sugared Plum (Bloombsbury, 2003) täytyy olla näitä teinille kotiin toiveikkaana kantamiani nuortenkirjoja, jotka ovat kiinnostaneet minua enemmän kuin nuorta. Hooper on Britanniassa suosittu nuortenkirjailija, joka on myös saanut paljon aikaan selkokielisten teosten saralla. Nähtävästi hän keskittyy pääasiallisesti historialliseen fiktioon.

Tässä kompaktissa romaanissa matkustetaan Lontooseen vuonna 1665, jolloin kaupunkia riivaa ruttoepidemia. Maalla asuva nuori Hannah saa siskoltaan Sarah’ilta kutsun tulla hänen apulaisekseen perustamaansa sokerileipomoon juuri ennen epidemian puhkeamista. Tyttö lähtee matkaan tietämättä, mikä suurkaupungissa häntä odottaa. Matka Lontooseen on omanlaisensa romanttinen seikkailu, ja perillä sisarukset elävätkin erikoisen itsenäisissä ja vapaamielisissä oloissa, ilman vanhempaa esiliinaa. Hannah saa miespuolisen ihailijan Tomin, joka on yrttiparantajan oppipoika. Viaton seurustelusuhde kehittyy yhteisillä yrtinkeruuretkillä Chelseaan, joka on tuolloin pelkkä kyläpahanen kaupungin ulkopuolella.

Sisarusten liiketoiminta muuttaa ruttoepidemian aikana muotoaan – he pyrkivät piilottamaan marsipaanin sisään parantavia yrttejä ja valmistavat myös voimakkaita pastilleja, joiden uskotaan karkottavan tautia. Sensuelli business muuttuu kuoleman päivittäiseksi kohtaamiseksi. Kaupungissa on yritystä eristää ne taloudet, joissa asuu sairastapauksia, ja viranomaiset kirjoittavat vielä terveille todistuksia, joilla he pääsevät pakenemaan kaupungin porteista. Teoksen ilmapiiri muistutti minua hieman Milja Kauniston Pariisiin sijoittuvasta Kalmantanssista (Gummerus, 2014, joka kertoo vastaavasta paniikista Pariisissa. Aikuisille suunnattu Kalmantanssi oli tietysti historiallisesti järeämpi, mutta inhimillisen tuskan ja paniikin kuvauksena teoksissa on yhteistä.

Kirja on selkeästi kirjoitettu nykynuorille, ja pedagoginen ote näkyy teoksen lopussa esiintyvässä sanalistassa, josta lukija voi tarkistaa ”vaikeat” sanat. Voisin kuvitella, että Hooperin tekstit ovat helppolukuisia myös toisen kielen opiskelijoille. Juoni keskittyy enemmän sisarusten keskinäiseen suhteeseen ja lähipiiriin kuin laajempaan historiallis-poliittiseen analyysiin, mikä tekee tekstistä lähestyttävän moninaisille lukijoille. Teoksen lopussa on myös 1600-luvun sokeriherkkujen reseptejä innokkaille kotikokeille – miten olisi vaikka sokerihuurretut ruusunlehdet?

Hannah’n ystävä Abby ei valitettavasti selviä hengissä, sillä hän on lapsenpiikana talossa, jossa myös herrasväki kuolee. Ruton kyseessä ollessa tartunta ei katso yhteiskuntaluokkaa. Abbyn viimeinen muistutus ystävälleen on, että tämän pitää tulla kunnolla suudelluksi ennen kuolemaa. Makaaberia, mutta todenmakuista.

Pidin kirjasta, mutta tällä kertaa koin olevani väärää ikäluokkaa lukijaksi. Suosittelen teosta 12-15-vuotiaille tytöille, jotka pitävät joko historiallisista roolipeleistä tai leipomisesta.