Poikakirja Nykäslandiasta

Hyppy syvyyteenHaluaisin ohittaa lukijana ja kirjoittajana stereotyyppiset käsitykset tyttö- ja poikakirjoista, naisten ja miesten genreistä. Olen aivan liian fiksu elääkseni plastisessa Toys’R’Us-maailmassa, jossa marketin käytävät on koodattu pinkkiin ja mustaan, ja näin on lähipiirinikin. Turhaan en opiskellut sukupuolentutkimusta viittätoista vuotta, vaikka osa opista tuntuu karkaavan nunnalatinaplaneetalle.

Yksioikoisen kaupallista värikoodattua maailmankuvaa en halua välittää jälkipolvillekaan. Mutta kokemukseni vanhempana tässä ajassa kertovat, että poikalapset saattavat vaatia enemmän kannustusta lukuharrastukseen kuin tyttölapset. Siksi meillä on edelleen omituinen nuortenkirjallisuuden laji, poikakirja. Ehkä lajia ei kuuluisi nimetä noin, mutta teen sen tässä provomielessä. Olen sitä mieltä, että dekonstruktiivisesta sukupuolen käsityksestä huolimatta maailmassa on poikia, jotka tarvitsevat poikakirjoja. Poikakirjoja voivat lukea tytötkin, mutta jossain on olemassa se elävä ja hengittävä poikalapsi, joka on pelastettavissa elinikäiseen lukuharrastukseen rempseän ja räväkän poikakirjallisuuden kautta. Ehkä tämä hypoteettinen poika on hetero, tekniikasta ja urheilusta kiinnostunut peruspoika, joka tarttuu mieluummin Bilteman kuvastoon kuin Twilight-sarjan ensimmäiseen osaan. Isot menestyskirjat, kuten Harry Potterit ja Twilightit, eivät ole vahvasti sukupuolikoodattuja, mutta niitä lukevat usein jo kirjallisuudelle vannoutuneet nörtit. Kirjanörttien porukoissa on usein yhdeksän tyttöä ja yksi poika.

Pasi Lönn  on jyväskyläläinen vanhempi konstaapeli, joka kirjoittaa poikakirjoja. Sain käsiini hänen esikoisensa Hyppy syvyyteen (Tammi, 2009), jossa yläkoululainen poikakaksikko Jake ja Makke joutuvat keskelle murhamysteeriota öisellä retkellään Laajavuoren hyppyrimäen huipulla. Poikien tarkoituksena on löytää Matti Nykäsen kadonneet monot, joista alan harrastelijat ovat valmiita maksamaan tuhansia euroja. Sen sijaan he näkevät, kuinka auton takakonttiin on sullottu ruumis, ja koska poliisi on haluton kuulemaan poikien fantastista vinkkiä, he alkavat selvittää tapausta omin voimin. Ongelmavyyhteen liittyy dopingaineiden salakuljetusta ja kansainvälistä mafiaa, tapahtumat keskittyvät iki-ihanalle Laajavuoren hotellille, joka kirjailijan mukaan on parhaat päivänsä nähnyt surrealistinen avaruusalus (olen samaa mieltä kirjailijan kanssa). Pojille hotellilla hengailu on eksoottinen hyppy aikuisten maailmaan, joka jossain vaiheessa kääntyy liiankin jännittäväksi.

Teos on huvittava ja uskottava, supervauhdikas. On siinä ripaus yhteiskunnallisuuttakin. Jake ja Makke ovat molemmat työväenluokkaisten yksinhuoltajien kasvattamia, hyvin hoidettuja, mutta kärsivät isävajeesta. Äidit ovat ylpeitä ammateistaan ja aktiivisia monenlaisissa harrastuksissa kuten työväenopiston kielikursseilla ja salsatunneilla. Poikia ruokitaan pontevasti lihapiirakoin ja nakein, mikä maistuu pojille liikaakin, mutta samalla poikia huolestuttaa vyötärönseudun pyöristyminen. Lönn kirjoittaa poikien heräävästä ruumiillisuudesta ja seksuaalisuudesta humoristisesti, mutta nätisti. Kadonneiden isien teemaa ja mahdollista isän ja pojan jälleennäkemistä käsitellään rehellisesti. Railakkaiden rivien välissä on aimo annos herkkyyttä. Toisin sanoen kirjasta tuli hyvä mieli ja haluaisin panna sen pian edellämainitun kohderyhmän kiertoon.

Muuten teos kuuluu synnyinkaupunki-kokoelmaani, johon kuuluvat Minna Canthin valittujen lisäksi äskettäin arvioidut Markku Ropposen ja Pasi Ilmari Jääskeläisen teokset (ja tulevista kaupunkiin liittyvistä lukuhaasteista on jotain vinkkiä viimeaikaisissa postauksissani). Hienoa paikallisuuden tuntua oli tässäkin, mutta teos ei vaadi lukijaltaan edistynyttä Jyväskylän maantiedon oppimäärää. Eri tavallahan kirja avautuu, jos on uinut Vuorilammessa, katkaissut jalkansa Laajavuoren rinteessä ja juhlinut yo-juhliaan tuolla kämyisellä hotellilla. Mutta nostalgia sikseen, eihän kukaan kirjoita romaaneja oman kylän tytöille ja pojille. Lönnin projekti on kunnianhimoinen, muttei liian pedagoginen eikä sormella osoittava. Tällaista kirjallisuutta kaivataan lisää, ja kirjoittaessani tätä tiedän jo, minkä nuortenkirjan arvioin seuraavaksi.