Ossianin työssäviihtymispulma

ApteekkimuseoOssian Hellsténillä ei ollut kivaa töissä Rautalammin kunnanlääkärinä 1900-luvun alkupuolella. Nykyajan kriteereillä voisi jopa väittää, että Ossiania kiusattiin. Ossiania oli vastassa ilkeä ja saita köyhäinhoitopiiri, joka piti köyhiä ihmisiä sairaalassa viikkotolkulla hoitoa saamatta, mutta ”kunnan ruoalla”. Usein Ossian joutui maksamaan lääkkeitä ja kalliita kirurgisia toimenpiteitä kunnan ulkopuolella omasta pussistaan. Erikoissairaanhoitoon eivät päässeet nuoretkaan ihmiset, joilla kuitenkin olisi ollut kokonainen työura edessä. Varattomat piiat ja rengit saattoivat jäädä pysyvästi rammoiksi, vaikka Ossian tiesi heille olevan nopeasti saatavan avun kaupunkien suurissa sairaaloissa. ”Edistys” oli saapunut Rautalammille: se tarkoitti, että joka ikisellä olisi oikeus tulla hoidetuksi kynnelle takaisin kykeneväksi huolimatta varallisuudesta. Pikakatsaus ajan lehtikirjoituksiin osoittaa, että paikallinen väki ei todellakaan jäänyt tumput suorassa odottamaan pelastajaansa, vaan tahtoivat muuttaa maailmaa itse.

Näissä olosuhteissa Ossian koki ammattiylpeyttään ja tekemäänsä lääkärinlupausta loukattavan karkealla tavalla kunnanisien käsittelyssä.

Tässä pari poimintaa hänen dilemmastaan:

”Täällä he nyt makaavat kunnan ruoalla, mutta eivät voi saada tarpeellisia lääkkeitä, vaikka kuolisivat, sillä vaivaishoitohallitus on koroittanut itsensä ylimääräiseksi tuomariksi lääkkeiden määräjänä. Tämä on irvikuva sekä köyhäin- että sairaanhoidosta.”

”Tahdon kuntataloudelta kysyä, hyväksyykö kunta tällaista vaivaishoitohallituksen itsevaltaista menettelyä ja sekaantumista virkatoimeeni, kun kuitenkin olen koittanut hoitaa virkaani parhaiten voimieni mukaan ja millä tavalla minun on siinä tapauksessa tästä lähtien hoidettava köyhiä ihmisiä.” (Savon Työmies 20.8.1910)

Savon Työmies huomauttaa, ettei sillä ole enää palstatilaa annettavana Rautalammin pitäjän sisäisille kahnauksille, vaan toivoo keskustelun loppuvan heidän lehdessään tähän. Aiemmissa Ossianin vuodatuksissa toimitus on kommentoinut, että tohtorin kuvaus on osuvaa, vaikkakin tulee yläluokan edustajalta. Aika lyhytnäköistä sosialistiselta lehdeltä, joka oli jo saanut parhaimman mahdollisen köyhäin asiain puolustajan, paremman kuin monen kyliä kiertävän agitaattorin, sillä Ossian oli nähnyt tavallisen kansan haavoittuvimmissa tilanteissa.  Ossianin kirjoituksista kaikuu halu vaikuttaa köyhien asiaan laajemminkin, mutta hänen koulutustaustastaan johtuen häntä pidettiin ”herrana”, johon ei voinut täysin luottaa.

Ossian Hellstén (1870-1912) oli turkulaisen koristemaalarin poika, joka valmistuttuaan lääkäriksi Helsingin yliopistosta palveli Rautalammen pitäjää kuolemaansa saakka. Hän ei ollut yläluokkaisesta taustasta, vaan melko tavallisesta duunariperheestä. Suomen kielikin oli Ossianilla hyvässä hallussa. Ossian kuoli vain kaksi vuotta tämän kitkerän raportin jälkeen. Lieneekö kulkutauti voittanut tohtorin, vai oliko hänen kohtalonsa vieläkin traagisempi.

Samanlaisista pulmista kertovat paikallishistorioitsijat Joutsi ja Svala Mandi Karnakoski-Richterin tapauksessa Kangasniemellä noihin aikoihin. Mandi, yksi ensimmäisistä maamme naislääkäreistä, lopulta erotettiin toimestaan, koska kunnanisät eivät tahtoneet maksaa tohtorisrouvan ehdottamia hoitoja kunnan köyhille. Joutsin ja Svalan Kangasniemi-sivusto on muutenkin aarreaitta savolaisen mikrohistorian ystäville, myös niille joiden juuret eivät ole Kangasniemellä: www.jukkajoutsi.com

PS: Kuva ei ole Rautalammilta, vaan lainattu Eurajoen apteekkimuseon nettisivuilta.

Neuvokas Aatu

Rautalampi työväentaloBlogissani on ollut hiljaista, koska olen keskittynyt tutkimaan sukujani ja kirjoittamaan fiktiota 1800-luvusta. Sukujuttuja, ainakaan ihan viimeaikaisia, en tohdi postittaa blogosfääriin, koska pidän sitä jotenkin epäeettisenä, vaikka ko. ihmiset olisivatkin kuolleet jo aikoja sitten. Vielä kinkkisemmäksi sukututkimuksen tekevät seuraavat tosiasiat a) yleisiä nen-sukuja on toivotonta penkoa kirkonkirjoista, b) monien seurakuntien tietoja ei ole saatavilla kuin jonnekin vuoteen 1850 asti, c) uudempien tietojen tilaaminen seurakunnista tuntuu kalliilta puuhalta, d) osassa suvuista ei taida olla ketään innokasta muistelijaa elossa ja e) matkailu Savon ja Keski-Suomen peräkylille ilman autoa ei hirveästi houkuta.

Yksi sukuhaaroistani tulee Ihalaisen Myhinpään kylältä Rautalammilta. Rautalammilla on tunnetusti asunut iso poppoo Hännisiä. En edes toistaiseksi tiedä mummoni vanhempien nimiä. Mutta Ihalaiskylältä löytyi neuvokas ”loisen poika” Hännisen Aatu, jolla oli sisko Rosa ja veli nimeltä Lassi.

Vuonna 1907 Rosa sai luumädän jalkaansa eikä sille löytynyt omasta pitäjästä hoitoa. Savon Työmies raportoi 13.3.1907, kuinka kuntakokous kokoontui neuvottelemaan, kuka kustantaisi Rosan ”parannukselle” Helsinkiin. Emme tiedä, kuinka Rosan asialle lopulta kävi, mutta jännitystarina jatkuu vuonna 1909 Lahdessa, jossa poliisi pidättää viisitoistakesäisen Aatun. Aatu on kiertänyt talosta taloon muurari Palmulta saadulta keräyskirjalla, jossa on Rosan itsensä kirjoittama sairauskertomus. Parannusta hän on jo saanut Lahden sairaalassa, mutta hoidon pitäisi jatkua vielä hetken ja rahat ovat lopussa. Ilmeisesti Aatu oli taitava kerääjä, koska hänen keräyskirjassaan oli jo iso liuta nimiä (Lahti, 30.9.1909).

Hännisten huono onni ei pääty tähän. Vuonna 1910 Aatu on taas liikkeellä, tällä kertaa veljensä Lassin asialla. Savon Työmies kirjoittaa Rautalammin kurjasta köyhäinhoitotilanteesta liittäen kunnanlääkäri Hellstenin valituksen vaivaistalon laiminlyönneistä. Lassi oli tullut Aatun tuomana lääkärin vastaanotolle valittaen ”pään koskua” varsin sekavassa tilassa, jonkunlaisen hulluuskohtauksen riivaamana. Lääkäri Hellsten olisi lähettänyt Lassin kunnalliskotiin valvontaan, mutta häntä ei sinne otettu. Lääkkeitäkään ei vaivaishoito suostunut Lassille kustantamaan. Lääkäri kummaksuu työnantajansa linjauksia.

Haluaisin tietää mitä Aatulle kävi elämässä, jatkuiko neuvokkuus aikuisiässäkin. Työväenaate näyttää ainakin jyllänneen Ihalaisen kylän torpissa, Hännisilläkin, tuon ajan lehtien kertoman mukaan. Agitaattoreita on kiertänyt puhumassa kylästä ja torpasta toiseen. Ylläoleva kuva on Rautalammin museolta, Kulttuuripolku-sivustolta – siinä korjataan Rautalammin työväentaloa joskus 1920-luvulla. Ehkä Aatukin on mukana tässä väkijoukossa.