Sewa Day: kansainvälistä vapaaehtoistyötä

Osallistuin tällä viikolla Sewa Day-vapaaehtoistyökampanjaan, joka muistuttaa paljon suomalaista taksvärkkiä, mutta on suunnattu aikuisille. Sewa Dayta vietetään erityisesti Intiassa, Pakistanissa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa, mutta viime vuonna se rantautui myös Suomeen intialaisten maahanmuuttajien aloitteesta. Tampereella Sewa Dayta on vietetty lähinnä vanhainkodeissa ja päiväkodeissa, mutta mukana on ollut myös paikallisia järjestöjä ja jopa poliisi. Kuka tahansa voi ehdottaa projektia suoritettavaksi omassa lähiympäristössään. Viime vuonna osallistuin päiväkodin varaston siivoustalkoisiin, tänä vuonna olin mukana laulattamassa vanhuksia Hervannan Keinupuiston vanhainkodilla.

Vanhainkotivierailu oli silmiä avaava koko porukalle. Intialaiset maahanmuuttajat ovat kiinnostuneita vanhojen ihmisten tilanteesta, vaikka vain kourallinen heistä työskentelee hoitoalalla. Harva heistä suunnittelee pysyvää asettumista Suomeen, eikä monellakaan ole vanhoja vanhempia mukanaan asumassa täällä, joten asia ei suoranaisesti liity heidän elämäänsä. He ovat nuoria, sinkkuja, vastanaineita nuoria pareja tai pienten lasten vanhempia. Viime aikoina heidän poppoonsa on tehnyt pikku keikkoja vanhainkoteihin ja kansalaisjärjestö Mummon Kammariin. He haluavat tutustua suomalaiseen yhteiskuntaan syvällisemmin kuin mitä töiden ja opintojen puitteissa on mahdollista, ja vaikka heillä ei aina ole yhteistä kieltä vanhojen ihmisten kanssa, he kokevat oppivansa heidän kauttaan Suomesta jotain, mitä ei voi oppia kirjoista tai lehdistä. Hienosti perusteltu. Komppaan mukana.

Yhdellä Suomessa pitkään asuneella intialaisella kaverillani on ”adoptiomummo”, jota hän käyttää viikottain kirkossa. Vanha rouva ei enää näe kunnolla ja tarvitsee taluttajaa. Ystävälläni on ikävä omaa äitiään kaukana Keralassa, eikä ”adoptiosuhde” voi korvata oikean äidin läsnäoloa, mutta tapaamiset tuovat heille molemminpuolista iloa. Tällaista toimintaa pitäisi kehittää kaikkien maahanmuuttajaryhmien parissa, myös pakolaistaustaisten. Korkeasti koulutetut intialaiset ovat Suomessa asuvista maahanmuuttajista resurssirikkaimmasta päästä – heillä on varaa vapaaehtoistyöhön, koska moni heistä saa melko hyvää kuukausipalkkaa. Mutta voisivat he olla tekemättäkin tätä työtä. ”Suomi on antanut meille, joten haluamme antaa Suomelle takaisin”-asenne kantaa kyllä hedelmää. Oikeastaan en tiedä tehokkaampaa rasismin poistajaa kuin vanhan väen auttaminen. Se on hiljaista, melkein huomaamatonta työtä, joka ei yleensä ylitä uutiskynnystä.

Keikkamme Keinupuistoon kesti vain tunnin, vaikka aikaa varasimme kaksi tuntia. Osa porukasta oli jo väsyneitä yhdentoista aikaan aamulla ja heitä alettiin viedä takaisin omiin huoneisiinsa lepäämään. Silti huomasin, että vierailumme ilahdutti monia. Moni halusi vain pitää kädestä kiinni, toiset ilahtuivat erään porukan jäsenen pienen pojan mukana olosta. Ryhmäkodin henkilökunta toivoikin, että tulisimme uudestaan laulattamaan ja leikittämään talon väkeä joulun alla, mielellään isomman lapsilauman kanssa. Panin asian mietintämyssyyn. Suurella todennäköisyydellä palaamme jollain kokoonpanolla.

Sewa Day sopii kaikille, sillä siinä ei pyydetä keneltäkään mahdottomia. Tunti-pari oman ajan luovutusta riittää, eivätkä työtkään ole mahdottoman vaikeita. Ensi vuonna toivoisin, että mukaan lähtisi enemmän myös kantasuomalaista porukkaa.