Kiemurtelua Artekin jakkaroilla

Teos: Natalia Kallio: Kotileikki (Kosmos, 2022)

Äänikirjan lukija: Mirjami Heikkinen

Rebekka on syntynyt 90-luvun laman keskelle Järvenpäähän kerrostaloille, joissa asuu kolme polvea saman suvun köyhiä. Hän on yksinhuoltajaäitinsä ainoa lapsi, joka viettää paljon aikaa mummolassa, saman talon seitsemännessä kerroksessa. Hissi on usein rikki tässä talossa, ja se vaikuttaa myös sosiaalisiin suhteisiin.

Rebekan lapsuus ja nuoruus ei ole ollut erityisen hyvää eikä huonoa, vaan tavallista tuon asuinyhteisön normeista käsin. Äiti on käynyt töissä läheisessä päiväkodissa lastenhoitajana niin kauan kuin Rebekka muistaa. Myös isovanhemmat ovat perinteisiä duunareita, mutta äidin veljet, enot, ovat Ylämaan viisaita.

Toisin sanoen juopot enot majailevat vanhan äitinsä nurkissa, ja heidän luonaan käy kohtalotovereita mäyräkoiria ulkoiluttamassa. Samanlaista menoa on naapurin Paloman luona, kunnes Paloman äiti löytää uuden miehen ja muuttaa tämän luo omakotitaloon. Myös Rebekka toivoisi, että äiti löytäisi uuden miehen ja tekisi tälle sisaruksia. Näin ei kuitenkaan käy, vaan äiti tuntuu tuomitulta yksinäisyyteen.

Kirjn nykyisyydessä Rebekka on nuori aikuinen, joka on tehnyt luokkaretken, eli hypännyt Järvenpään työväenluokkaisilta hoodeilta Helsingin Kalasatamaan, missä ihmiset elävät tyylikkäissä design-asunnoissaan. Rebekalla on Onni-niminen poikaystävä, joka tavoittelee jo toista korkeakoulututkintoa ja tulee ns. kulttuurikodista. Onnilla on elinikäinen vakuutus, jonka turvin hän voi käydä rajattomasti yksityisissä terveyspalveluissa valittamassa pienistäkin vaivoista. Rebekka päätyy kiemurtelemaan epämukavuuttaan Onnin vanhempien luona Artekin jakkaroilla, mutta löytää palan onnea tämän perheen yltäkylläisestä joulunvietosta.

Nuoren parin onni näyttää ulkoa päin idylliseltä, mutta kulissien takana on kalseampaa. Rebekka ei taida edes pitää miehistä, ja päätyy myöhemmin naisen kanssa kuumempaan suhteeseen. Varsinkin tämä osio kuulosti vahvasti omaelämäkerralliselta, sillä Kallio seurustelee reaalimaailmassa popmuusikko Alman kanssa.

Olen lukenut monia tämän tyyppisiä luokka-aiheisia teoksia, jotka tuntuvat osittain autofiktiivisiltä. Oliko tässä löydetty joku uusi näkökulma tähän raflaavaan aihepiiriin, sitä en osaa sanoa. Pysyin tarinassa hyvin kärryillä, ja koin kirjan työväenluokkaiset naishahmot sympaattisiksi, vaikka varsinkin Rebekan äitiä vaivasi syvä näköalattomuus.

Hyvää tässä kirjassa oli se, että siinä kuvattiin kuitenkin perhettä, jossa oli yritystä pysyä koossa ja huolehtia jälkikasvusta. Eli kyseessä ei ole mikään äärimmäisen kurjuuden kuvaus. Onko parikymppinen nuori aikuinen sitten syrjäytynyt tai jäänyt jostain paitsi, jos hän vasta elämänsä tuossa vaiheessa maistaa ensi kertaa kiinalaista ruokaa?

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s