Teos: Marita Salomaa: Anna Charlotta ja elämä (Karisto, 1983)
Äänikirjan lukija: Liisa Pöntinen
Anna Charlotta Vogel on 16-vuotias koululainen saksalaisessa tyttökymnaasissa Pietarissa joskus 1820-luvulla. Isä Gerdhard Vogel on nahkatehtailija, ja perheellä on pitkään mennyt hyvin taloudellisesti. Tytön elämässä siintää edessä avioliitto jonkun sopivan, oikeasäätyisen kumppanin kanssa.
Tytön ensi kokemus rakkaudesta on jo aiheuttaa skandaalin, ja tätä välttääkseen äiti päättää viedä tyttärensä Pärnun kylpylään hermolomalle. Kylpylässä nuoret naiset käyttäytyvät vapaammin, ja uudet ystävät Baltian maista antavat umpiossa eläneelle Anna Charlottalle uutta ajateltavaa.
Pärnun jälkeen Anna lähetetään sukuloimaan Hampuriin pianotuntien tekosyyllä. Kaikki tietävät, että se on tekosyy, ja tosiasiassa tarkoitus on naittaa Anna Gottlieb-serkulle. Meininki vanhempien kotimaassa on tunkkaisempaa kuin Pietarissa, ja tyttöä kalvaa koti-ikävä.
Kotiinpaluun jälkeen Annan tehtailijaisä kuolee, ja perhettä odottaa perikato. Nuoremmat sisarukset joutuvat sijoitukseen, ja Anna jää äitinsä kanssa kärsimään köyhyydestä vuokrakasarmiin. Annan ainoa toivo on kotiopettajattaren työssä, ja sellaista on tarjolla läntisessä suurruhtinaskunnassa, mitättömässä teollisuuskaupungissa.
Perillä Finlaysonin isäntäperhe haluaa jälkikasvunsa oppivan venäjää, koska tämä on tulevaisuuden kieli. Ennen Tamperetta perhe on asunut Inkerinmaalla Kolppanassa. James ja Margaret Finlaysonilla on yksi ottotytär Flora ja useampia muita suojatteja. Venäjän tunneille osallistuu myös muiden porvarisperheiden lapsia.
Finlaysonien kveekariusko kummastuttaa Annaa varsinkin joulun aikaan. Pariskunnan elämä tuntuu liian kurinalaiselta, mutta onneksi kaupungista löytyy muita perheitä, jotka osaavat pitää hauskaa. Ylioppilas Gabriel Ravenius, tuleva lääkäri, on uusi, lupaava tuttavuus, mutta pojan äiti suhtautuu nuorten seurusteluun penseästi.
Anna Charlotte alkaa varustaa kapioarkkuaan ihka aidoilla Finlaysonin lakanoilla. Gabrielilla on kuitenkin ylirasitusta opinnoissa ja terveyshaasteita. Nopeasti hänen tilansa pahenee, ja lentävä keuhkotauti vie Annalta rakkaan sulhasen.
Tragedian jälkeen Anna päättää palata Pietariin, ja häntä tukehduttavaan perhepiiriin. Uusi työ löytyy rikkaan aatelisrouva Ljuban seuraneitinä. Työ tuntuu yhdentekevältä, ja lopulta häntä syytetään varkaudesta.
Työttömyyden kurimus katkeaa, kun hänelle tarjotaan uutta työtä Suomessa, tällä kertaa Wadenfeltien kartanossa Itä-Suomessa. Paronin ja paronittaren meininki tuntuu aidon dekadentilta, mutta lähistöllä asuva leskimies Aulin etsii lapsilleen uutta äitiä. Olisiko Annasta sitten ruustinnaksi savolaiseen pappilaan?
Olihan tämä kepeä ja viihteellinen tarina, mutta ajankuva tuntui autenttiselta, ja opin jotain uutta 1800-luvun käsityöläisyydestä ja tekstiiliteollisuudesta, mitä kirjasta etsinkin. Finlaysonin tehtaan historiasta, josta tiesin jo jonkun verran, opin myös jonkun uuden murusen.
Marita Salomaa (1916-1996) oli kieltenopettaja, kääntäjä ja monipuolinen kulttuuri-ihminen, joka aloitti romaanien kirjoittamisen vasta eläkkeelle jäätyään. Hän sai aikaan kahdeksan historiallista romaania ennen kuolemaansa. Kirjat sijoittuivat eri maihin ja aikakausille; itseäni kiinnostaa niistä ne, joissa sivutaan 1800-luvun Venäjää.