Teos: Ana Reyes: Talo puiden suojassa (Aula&co, 2024)
Suomennos: Arto Konttinen
Äänikirjan lukija: Anniina Piiparinen
Maya ja Aubrey olivat parhaita ystävyksiä teini-ikäisiä Massachusettsin maaseudulla, mutta Aubrey kuoli mystisesti 17-vuotiaana, eikä Maya ole vieläkään 25-vuotiaana päässyt kokonaan ystävän menetyksen surun yli. 25-vuotiaana yliopistosta valmistunut Maya työskentelee kaupallisella puutarhalla, haaveilee kirjailijan urasta, mutta ei psyykkisten ongelmiensa vuoksi pysty keskittymään luovaan työhön.
Mayan isä oli guatemalalainen nuori runoilija, joka kuoli väkivaltaisesti ennen tytön syntymää. Äiti Brenda oli ollut opiskelijana vapaaehtoistyössä Guatemalassa, ja tullut raskaaksi hyvin lyhyen rakkaussuhteen aikana. Äiti ja tytär ovat pitäneet yhteyttä Mayan isän perheen kanssa, mutta Maya ei edes puhu espanjaa kovin hyvin. Isoäidin hautajaisiin hänen on kuitenkin päästävä, ja tällä reissulla hän oppii jotain uutta taustastaan.
Valitettavasti Maya on riippuvainen lääkeistä ja alkoholikin maistuu hänelle aivan liian usein. Sekakäyttö syventää hänen henkistä kriisiään, ja hänen arkensa alkaa täyttyä häiritsevistä harhoista. Hän kärsii myös vaikeista vieroitusoireista aina, kun opioideja ei ole saatavilla.
Mayan poikaystävä Dan ei käytä päihteitä kuin nimeksi, ja hän suhtautuu muutenkin tulevaisuuteen kunnianhimoisemmin kuin Maya. Mies on valmistumassa oikeustieteellisestä, ja aikoo tulla hyväksi ympäristöjuristiksi. Danin vanhemmat ovat maailmaa parantavia älykköjä, joita Maya suuresti arvostaa, mutta kun hän käy oksentelemassa anopin synttäreillä, suhteen tulevaisuus ei enää tunnu kovin lupaavalta.
Kotipuolessa kuolee toinenkin nuori nainen, ja naisten kuolemiin on liittynyt Frank Bellamy, vanhempi mies, jonka mökillä Maya ja Aubrey kävivät aikanaan käyttämässä huumeita. Nyt muistot tuosta mökistä riivaavat Mayaa. Onko Bellamy sitten tappanut naisia, vai onko hän vain tyyppi, jolla on erityisen huono karma – niin huono, että nuoret ihmiset saavat kuolettavia sairauskohtauksia tämän seurassa?
Teos onnistui pitämään minut hyvin otteessaan, vaikka luin tätä vahvasti YA-kirjallisuutena, enkä täysin samastunut päähenkilöiden elämäntilanteisiin. Psykologisena trillerinä teos tuntui omalaatuiselta, eikä tässä selvästikään käytetty tyypillistä trillerin juonikaaviota. Toki runsas päihteiden käyttö trillerin teemana tuntui lajilleen vähän liiankin tyypilliseltä.
Eihän tämä ollut mikään tyypillinen juhannuskirja, mutta syrjäinen mökki yhtenä tapahtumapaikkana sopii silti hyvin jussin tunnelmiin. Ylipäänsä olen tykännyt lukea amerikkalaisten mökkeilykulttuureista, vaikka tässä kirjassa mökki oli enemmän kauhujen mörskä kuin suvun rakastama loma-asunto.
Anun ihmeelliset matkat 