Teos: Philip Teir: Neitsytpolku (Otava, 2020)
Suomennos: Jaana Nikula
Philip Teir on noussut muutamassa vuodessa yhdeksi suomenruotsalaisen kirjallisuuden suosikikseni, ja ilahduin saadessani suht nopeasti Neitsytpolun käsiini e-kirjastosta. Keskittyminen lukemiseen on vaan ollut legendaarisen hataraa, ja siksi en tee teokselle oikeutta arvioidessani sitä juuri nyt. Mutta toisaalta haluan bloggarina jättää muistijäljen näistä vaikeista viikoista, ja on huomattavasti positiivisempaa kirjoittaa lukemistaan romaaneista kuin havainnoista viruksen leviämisestä.
Romaani on klassinen keski-iän erodraama, jossa sivistyneet kaupunkiporvarit pyrkivät takaamaan jälkikasvulleen mahdollisimman optimaaliset kasvuolot. Romaanin päähenkilö Richard on Pohjanmaalta kotoisin oleva kulttuuritoimittaja, joka jättäytyy työstään suomenruotsalaisessa sanomalehdessä ja alkaa freelanceriksi. Samaan syssyyn hän tapaa kustantamon pikkujouluissa seksikkään mystisen Paulan, jonka kanssa juttu jää päälle petollisen viettelevästi.
Richard ja hänen vaimonsa Sonja kärsivät jo tyhjän pesän syndroomasta, vaikka nuorempi lapsi on vasta kymmenvuotias. Sonja kärttää mieheltään kolmatta lasta, mikä tuntuu olevan myös sukulaisten salainen toive. Pariskunta on remontoimassa itselleen kakkoskotia miehen synnyinpaikkakunnalta, halpaa rintamamiestaloa, jonka vakituinen vuokralainen saatiin häädettyä ”kauas pois”. Richardin Suvi-äiti on dominoiva päällepäsmääjä, joka ottaa poikansa eroaikeet huomattavasti raskaammin kuin Sonja.
Myös se, että Paulan äiti on ruotsinkielinen ja Richardin suomenkielinen, yhdistää heitä henkisesti. Paulan perheessä ruotsista luovuttiin, koska sen puhuminen Vantaalla ei ollut aikanaan muodikasta, kun taas Richardin äiti teki luokkahypyn naimalla ruotsinkielisen miehen ja vaihtoi kieltä mielellään uuden statuksen osoittamiseksi.
Kielikysymys rassaamyös Richardin perheenjäseniä: William-poika on loukkaantunut siitä, että isä puhuu käsittämätöntä suomea uuden rakkaansa kanssa. Toisaalta se, että Paula on puuma, ei rasita lapsia siksikään, että äitipuolen lapset ovat jo aikuisia eivätkä näin kuormita kuvioita. Richard vaikuttaa aidon rakastuneelta naiseen, joka kutsuu tätä ”pupuksi”, mutta yhteen muuton jälkeen raadollinen arki laskeutuu rakastavaisten päälle liian pian. Kaukana on Neitsytpolku, alkuperäinen lemmenpesä, jonne Richard pakeni perheenisän vastuutaan. Pariskunnan muutettua Töölöön elämä muuttuu stressaavaksi, ja kaikki ensimmäisessä yhteisessä kodissa on jotenkin väärin. Ja kaikista kauheinta on sen äänimaailma.
Teoksen etelähelsinkiläinen charmi ei tällä kertaa onnistunut saamaan minua haltioitumaan, mutta Pohjanmaan meininki ilahdutti enemmän. Sukurakkaus, juhlapyhien perinteet ja heteronormatiivisten perhearvojen pysyvyys peilautuivat pääkaupunkiseudun juurettomien intellektuellien itsekeskeisen elämäntavan kautta.
Korona-ajan lukemistoksi Neitsytpolku on lohduttavan arkinen, ja sen murheet tuntuvat menneen maailman minimalismilta. Kukapa edes haaveilisi syrjähypystä juuri nyt, kun jokainen kontakti uuden ihmisen kanssa on potentiaalisesti kuolettava. Pidin henkilöhahmoista, heidän suhdesopan ulkopuolisista kommenteistaan ja havainnoistaan, mutta itse suhdesoppa tuntui valitettavasti jo moneen kertaan nähdyltä ja koetulta.
Anun ihmeelliset matkat 
Minua alkoi heti kiinnostaa kirja, koska mukana on pohjanmaalaisuutta. Hieman jopa nauratti kuvaus Richhardin äidistä. Tuli jotenkin mieleen Pohjanmaan voimakastahtoiset naiset. Nimenä Neitsytpolku on ehkö hieman liian imelä, mutta onneksi kirjasta löytyy myös karikoita.
Minulle tämä Teir on ihan tuntematon kirjailija. Lieneekö häneltä ilmestynyt jotakin jo aiemmin. Heti kiinnostuin tästä. Suomenruotsalaisilta tulee paljon tasokasta luettavaa, ja jo sen tähden tämäkin kiinnostaa. Jostakin syystä myös Pohjanmaa-kuvaukset eri kirjoista ovat mielenkiintoisia, vaikka Pohjanmaa on minulle ihan vierasta aluetta.
Teiriltä olen aikoinaan lukenut Donner-ryhmän, ja sen jälkeen on ollut kovasti ollut aikeita jatkaa romaaniensa parissa, ilman että aikeet ovat vielä onnistuneet konkretisoitumaan. Tämän ihmissuhdesäätö arkisuudessaan vaikutti sellaiselta että voisi toimia…pidetään mielessä.
Luin Teiriltä sen edellisen Tällä tavalla maailma loppuu ja vaikka se on ilmeisesti jakanut mielipiteitä, olen antanut sille 4,5/5 tähteä. Tämäkin on lukulistallani, jumissa kirjaston jonossa. Ehkä alan kuuntelemaan äänikirjana? Ruotsinsuomalaisuus kiehtoo.
Minunkin on ollut vaikeaa keskittyä lukemiseen, mutta olen sitten saanut postaamattomien kirjojen pinoa madallettua. Kirjastoon palautettavia on jo täysi kassillinen, jospa ne vielä tulevaisuudessa aukeavat. Kirjoihin uppoaminen ei ole kyllä koskaan ollut yhtä elintärkeää kuin nyt. On hyvä syy jäädä kotiin ja harhauttaa ajatuksia. Vaikka välillä kyllä jää miettimään, miten eri tavoin joihinkin kirjoissa kirjoissa kohadattuihin asioihin suhtautuu nyt kuin ennen koronaa.
”Kukapa edes haaveilisi syrjähypystä juuri nyt, kun jokainen kontakti uuden ihmisen kanssa on potentiaalisesti kuolettava.”
Purskahdin nauramaan tämän lauseen luettuani, vaikka asia sinänsä on vakava. Näin nopeasti voi maailma muuttua! Minäkin huomaan lukiessani ajattelevani, että ennen koronaa olisin ajatellut ehkä näin, mutta nyt näen tämän ihan erilaisessa valossa. On vähän hankalaakin suhteuttaa kirjoittamista, kun ei tiedä, onko tämä nyt uusi normaali vai poikkeusaika. Tulevaisuus näyttää, onko tämän ajan kirjapostaukset aikansa lapsia vai uuden ajan alkua.
Tämä kirja on nyt ollut paljon esillä, ja minua vähän harmittaa, sillä pyörittelin sitä käsissäni heti romaanin ilmestyttyä kirjastossa (siis silloin kun pääsi kirjastoon!), mutta jätin kuitenkin lainaamatta, juuri sillä perusteella, että onhan näitä kolmiodraamoja nähty. Mutta tämä kuitenkin kiinnostaa muilta osin, täytyy etsiä käsiin jossakin vaiheessa.