Jambo Muzungu!

Teos: Viola Wallenius: Koti Keniassa (Otava, 2021)

Äänikirjan lukija:

Olen sattunut lukemaan jo usean lehtijutun Jämsänkoskelta Keniaan ponnahtaneesta Viola Walleniuksesta, joten osittain teoksen Koti Keniassa tematiikka oli minulle tuttua. Olen käynyt maassa vain Nairobin lentokentällä, jossa jouduin kerran viettämään kokonaisen päivän vaihtolentoa odotellessa, mutta maan kansalaisiin olen saanut tutustua Suomessa. Eli kulttuuri, jota kirjassa kuvataan, ei ole minulle täysin vierasta, vaikka en ole tainnut koskaan tavata ketään maan etelärannikolla asuvasta diko-heimosta. Kirjassa kuvatusta maasaikulttuurista olen kuullut ja lukenut enemmän, ja myös Walleniuksen perustaman Home Street Home-kansalaisjärjestön aktivismi kohdistuu osittain maasaikylien naisten aseman parantamiseen.

Tämä on viisas ja sydäntä lämmittävä teos, joka vastaa paljon Walleniuksen saamaan kritiikkiin valkoisen naisen pelastuskompleksista. Se on myös idealistisen nuoren elämäntarina, joka on kirjoitettu vaiheessa, jossa on saatu aikaan jo enemmän kuin moni meistä pystyy saamaan aikaan koko elinikänä. Kirjassa on todellinen tekemisen meininki, ja se tuo mieleen oman nuoruuteni 90-luvulla, jolloin tein lähes kaikki seminaarityöni jonkun kehitysmaan tai Irlannin NGO-sektoreista.

Tosin itse pääsin vain pyrähtelemään lyhytaikaisissa projekteissa haavemaissani, mutta puuhastelin juuri työleireillä, joista myös Walleniuksen NGO-ura alkoi. Omaa maailman parantamisen vimmaani hidasti lasten saaminen suht nuorena ja yksinhuoltajuus, mutta tässä tarinassa Wallenius päätyy vakaaseen parisuhteeseen kenialaisen kollegansa kanssa ja saa kahdeksan (!) sijaislasta. Hän myös haaveilee oman biologisen lapsen saamisesta, mutta asialla ei ole vielä tulipalokiire.

Pystyn samastumaan täysin tähän tarinaan, ja ihailen kertojaa suuresti. Samalla kirjallisena tuotoksena Koti Keniassa on hieman pliisu. Se käsittelee todella keskeisiä yhteiskunnallisia ongelmia syvällisesti ja kypsästi, ja olisin olettanut kirjoittajan olevan vähintään yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän on sairaanhoitaja, joka suoritti opintonsa Helsingissä lähes konemaisesti, koska Kenian-projekti vei hänen energiansa. Aika usein tämän tyyppiset maailmanparantajat eivät onnistu suorittamaan mitään tutkintoa loppuun. Wallenius taas koki, että sairaanhoitajan opinnoista olisi hyötyä Afrikassa, mikä varmasti pitää paikkansa. Mutta kirjan luettuani huomaan, että hänen varsinainen lahjakkuutensa liittyy sosiaalipolitiikkaan.

Kirjaa voi lukea monesta positiosta; itse suosittelisin tätä jopa kurssikirjaksi ainakin AMK-tasolle. Tässä käsitellään kansalaisjärjestösektorin haasteita, naisten ja tyttöjen oikeuksia, seksuaaliterveyttä ja lastensuojelua tavalla, joka resonoi myös suomalaiseen todellisuuteen. Walleniuksen kuvaama kenialainen todellisuus ei ainakaan minusta tuntunut täysin vieraalta kulttuurilta, vaan tässäkin tarinassa on uhmakkaita teinejä, jotka ottavat lastenkodista hatkat. Kenialainen yhteiskunta on semi-organisoitunut lastensuojelussa, ja minusta tuntui kirjaa lukiessani, että Keniassa saattaa olla Suomea enemmän aitoa auttamisen halua yksin jääneitä lapsia ja nuoria kohtaan.

Pliisuksi koin jotkut osat Walleniuksen omaelämäkerrallista osuudesta. Toki hän kertoo kookosviinin nappailusta vapaailtoina kotikylänsä kuutamossa, mutta esimerkiksi romanssirintamaa hän avaa vain vähän. Kirjallisesti antoisimmiksi koin ihan tavallisen perhearjen kuvaukset, kun taas paikoitellen koin lukevani enemmän kansalaisjärjestön ideapaperia kuin kirjallista julkaisua. Toisaalta on toiveikasta, ettei hän vielä tässä esikoisteoksessaan paljastanut elämästään kaikkea, sillä lukisin tämän perheen vaiheista mielelläni lisää jatkossakin.

Jatkoin tämän lukusession jälkeen samoissa viboissa Jari Vainion Viidakkotohtorin parissa, ja kirjojen välille syntyi jännittävä yhteys, vaikka niiden välillä on 30 vuotta ”kehityksen kehittymistä”, ja Vainion tarina sijoittuu Sambiaan. Yleensä luen mieluummin Afrikasta sen maiden omien kansalaisten kertomana, mutta arvostan varsinkin tällaisia tarinoita, joissa maissa on asuttu ja tehty töitä vuosikausia.