Teos: Silja-Elisa Laitonen: Valinta (Tammi, 2022)
Äänikirjan lukija: Katja Aakkula
Yritän tässä raportoida kahdesta vuoteen 1941 sijoittuvasta kotimaisesta esikoisteoksesta, joissa molemmissa on vahva, nuori naispäähenkilö. Toinen niistä kertoo evakkoperheen vaiheista siviilissä, ja tämä toinen kertoo nuoresta rintamalotasta, joka lähtee Helsingistä Itä-Karjalaan. Ensimmäisessä tyyli on viipyilevä ja runollinen, ja tässä toisessa menevä ja tapahtumarikas. Minun oli helpompi arvioida tätä teosta, joten aloitan tästä.
Romaanin Raakel Suviranta on juuri päässyt ylioppilaaksi, kun isänmaa kutsuu häntä voimallisemmin kuin Teknillinen Korkeakoulu. Suvirannan perhe on rikastunut isän laivanvarustusbisneksillä ja suvun voidaan käsittää kuuluvan etelähelsinkiläiseen eliittipiiriin. Äiti Greta on tullut sukuun köyhästä taustasta, ja hänellä on jokseenkin epävakaa persoona. Raakel viihtyy kotonaan Korkeavuorenkadulla huonosti, ja lottakurssi Syvärannassa lupaa hänelle täydellistä irtiottoa äidin tukahduttavasta kasvatusotteesta.
Toki Raakel on myös seikkailija, jolle sota tarjoaa sopivaa säpinää. Elisabet-täti on korkealla paikalla Lotta Svärd-järjestössä, ja pystyy puhumaan veljentyttärelleen tiettyjä etuuksia. Mutta tästä huolimatta Raakelia uhkaa useamman kerran lottien mustalle listalle joutuminen. Aatteellisesti hän ei ole täysin sitoutunut järjestön oppeihin, ja hän myös onnistuu persoonallaan pääsemään esinaistensa silmätikuksi.
Ensin Raakelille järjestyy suht siisti ja arvostettu paikka viestijoukoissa Hangossa. Näissä hommissa Raakel pääsee jopa käyttämään monipuolista kielitaitoaan. Mutta hän jää kiinni puheluiden salakuuntelusta, eli sentraali-Santran helmasynnistä, ja tulee lähetetyksi maitojunalla kotiin suureksi häpeäkseen.
Kotona meininki on jatkosodan alkumetreillä sen verran ahdistavaa, ettei Raakel voi muuta kuin jatkaa lottalupaustaan toisessa osoitteessa. Hän karkaa kotoa ja hakeutuu ”jäniksenä” Itä-Karjalaan lähteviin muonitusjoukkoihin. Hänellä ei ole määräystä mihinkään tehtävään, mutta onnistuu pääsemään Petroskoin seudulle saakka jäämättä kiinni huijauksestaan. Hänen kohtalokseen osuu Karhumäki, jossa hän palvelee kolme vuotta sekalaisissa tehtävissä.
Tämä on hyvin jännittävä, juonivetoinen romaani, jossa ehditään käymään läpi hurjia vaiheita niin kotona kuin rintamalla. Aluksi pelkäsin, että tästä kehittyisi rempseä, humoristinen, mutta silti romanssivoittoinen viihdepläjäys, mutta näin ei käynytkään. Viihteellisiä elementtejä teoksessa on kerronnan tyylissä, mutta teemat ovat moninaiset ja henkilöhahmoista löytyy syvyyttä. Teoksen ehdoton vahvuus on siinä, että se onnistuu näyttämään Lotta Svärd-toiminnasta myös sen nurjan puolen, ja että siinä on useita naishahmoja, jotka eivät syystä tai toisesta pääse järjestön jäseneksi.
Raakelin maailmankuvaa haastaa forssalainen tehtaantyttö Saima, joka on joutunut rintamalle työvelvolliseksi. He kohtaavat hanttihommissa pesulassa, ja ovat varsin eriarvoisessa asemassa työntekijöinä, vaikka kaapivat samaa paskaa ja verta päivät pitkät. Raakel ja Saima ystävystyvät, mutta ystävyydellä on rajansa, jotka molemmat saavat tuta varsin katkerasti. Samastuin vahvasti työvelvollisten hahmoihin, ja löysin heidän kohtelustaan paralleeleja toimintamalleja tämän päivän pitkäaikaistyöttömien kohtelun kanssa. Itketti ja nauratti varsinkin se Kotilieden naistoimittajan into saada lotta ja työvelvollinen samaan juttuun. Toimittajan alentuva äänensävy kuulosti hyvin samantyyliseltä kuin esimerkiksi joidenkin te-virkailijoiden tänä päivänä. Nykyajan toimittajat taas kohtelevat työttömiä suht kiltisti, mutta näiden juttujen kommenttiosioista löytyy jäätävää ylenkatsetta. Mutta siis tuo työvelvollisen hahmo muistuttaa tämän päivän kuntouttavan työtoiminnan asiakasta.
Romaanin aika-akseli on yli kolme vuotta, ja tämä on tulevan sarjan aloitusosa. Ilmeisesti jatko-osissa keskitytään Raakelin elämänvaiheisiin sodan jälkeen. Myöhemmät vaiheet kiinnostavat minua eritoten psykologisesta näkökulmasta, ei niinkään urakehityksen tai romanssirintaman. Raakel palaa sodasta mieli särkyneenä, eikä kotiväellä mene paljoa paremmin. Toinen ansiokas ulottuvuus romaanissa olikin mielenterveyden häiriöiden ja riippuvuuksien esiin tuominen.
Välillä olin kuulevani Raakelin kielestä joitain nykypäivän ilmauksia, mutta se ei varsinaisesti häirinnyt. Uskoisin tämän teoksen taustalla olleen varsin järeät taustatyöt, eli Laitonen on päässyt todella syvälle tuon ajan nuorten mielenmaisemiin. Ihailin varsinkin näiden nuorten henkilöhahmojen moninaisuutta. Ja tosiaan, on muistettava, että Raakel on ystävineen sotaan lähtiessään kovin nuori, ja häntä kuvataan sellaisena.
Raakelin hahmossa voi siis olla myös ärsyttäviä piirteitä, mutta suuri osa niistä johtuu etuoikeutetusta kasvuympäristöstä. Itse pidin siitä, ettei hän ollut liian kypsä, vastuuntuntoinen tai älyllinen, vaan aidosti nuori, ailahtelevainen ja virheitä tekevä yksilö. Hän ei myöskään saa kaikkea anteeksi siksi, että on ylioppilas ja hyvästä perheestä, vaan hän joutuu lottaurallaan kirjaimellisesti kusisiin paikkoihin.
Kuuntelin teoksen yhden vuorokauden aikana, ja tuuttasin arvioni välittömästi kuuntelun jälkeen. Oikeasti näin laaja, lähes eeppinen teos vaatisi monen viikon sisäistämisen – ei vaikean kielen tai tyylin vuoksi, vaan emotionaalisen työstämisen tasolla. Teoksessa on monia kohtia, jotka vaativat pysähtymistä, hiljentymistä ja pohdiskelua. Tämä lienee laadukkaan tarinankerronnan merkki.
Anun ihmeelliset matkat 