Teos: Eleanore Holmgren: Viimeinen kesä (Minerva, 2023)
Suomennos: Katariina Kallio
Äänikirjan lukija: Maria Kuusiluoma
Britta on 86-vuotias vanha rouva, joka on vihdoin päättänyt ottaa elämänsä ohjat omiin käsiinsä. Vaikka hänellä on jalkavaivoja, hän haluaa palata kotisaarelleen Lindölle asumaan vanhaan kotiinsa, jossa ei ole juoksevaa vettä. Kevät on jo tulossa, ja Brittasta tuntuu, että hän odottaa elämänsä viimeistä kesää. Näin tosin on hänestä tuntunut jo pari vuosikymnentä, eivätkä hänen lapsensa enää jaksa kuunnella juttuja hautajaisten suunnittelusta
Brittalla on mökkinaapurina poliisin leski Iris, jonka mökki on paljon modernimpi kuin hänen. Iriksellä on vaikeita sydänvaivoja, mutta siitä huolimatta hänen poikansa Lasse kuskaa tätä saarelle uskollisesti. Brittan tytär Susanne ei halua päästää äitiään mökille yksin, mutta tytär on juuri lähtenyt kakkosasunnolleen Marbellaan, eikä hänen tarvitse tietää kaikkea, eihän?
Adam on nuori bosnialaistaustainen koulupudokki, joka on tullut heitetyksi ulos äitinsä luota rötösten vuoksi. Hän pakenee Lindön saarelle huumevelkoja, ja löytää siellä Brittan talon, jossa jälkipolvet eivät ole muistaneet lukita ikkunoita talven varalle. Britta ja Adam päätyvät asumaan saman katon alle, koska Adamilla ei ole muutakaan paikkaa, minne muuttaa.
Nuoren miehen tulo tuo vanhojen tanttojen elämään tarvittavaa säpinää, ja Britta saa taas aikaan järjestää koko kylän juhannusjuhlat puutarhassaan vanhaan kunnon tyyliin. Onko siis kyseessä viimeinen kesä vai uuden lupaavan elämänvaiheen alku?
Ruotsissa julkaistaan enemmän vanhusvoittoista viihdekirjallisuutta kuin Suomessa, mutta en ole nyt vähään aikaan seurannut näitä markkinoita. Kyseessä oli ihan kelpo otos genrestä, ei ainakaan liian imelä tai idyllinen. Adamin perheen saagassa oli kaivattua rosoisuutta, eikä Brittankaan elämästä puuttunut koettelemuksia, vaikka hän olikin syntynyt varakkaaseen perheeseen.
Koska kirjassa käsitellään muun muassa Tukholman jengisotia, se saattaa kiinnostaa muitakin kuin seniori-ikäisiä lukijoita. Itsekin saatan lukea sarjasta toisenkin osan, jos sellainen sattuu eteeni tämäntyyppisinä kirjaköyhinä pyhäpäivinä, kun joutuu käyttämään kirjaston Ellibsin rajallista tarjontaa.
Anun ihmeelliset matkat 