Teos: Pam Jenoff: Sirkustyttö (HarperCollins Nordic, 2021)
Suomennos: Maija van de Pavert
Äänikirjan lukija: Sanna Majuri
Kirjapuutos on vakava tauti, varsinkin jos elää kaukana kirjastoista eikä pääse kaukiostaan ulos joka päivä. Itse en pärjää lukijana Piki-kirjaston äänikirjatarjonnalla, mutta välillä joudun tyytymään siihen, mitä siellä on saatavilla. Yleensä siellä on vain Nora Robertsia ja Jeffrey Archeria.
Amerikkalainen Pam Jenoff ei ole vielä ehtinyt täyttää kokonaista kirjaston hyllyä teoksillaan, mutta hänenkin kirjojaan on usein helposti saatavilla. Sirkustyttö on toinen häneltä lukemani kirja, ja olen yrittänyt lukea tätä aiemminkin. En nyt kokonaan reittaisi Jenoffin kirjoja epätoivoisiksi hyllynlämmittäjiksi, mutta ymmärrän, miksi niihin ei ole pitkiä varausjonoja. Tämän tyyppistä romanttista sotakirjallisuutta on tarjolla liikaa, ja genre toistaa pahasti itseään.
Romaanin päähenkilö on 16-vuotias Noa, tyttö Hollannista, joka on päätynyt Saksaan synnyttämään aviotonta lasta Lebensborn- ohjelmaan. Noa synnyttää lapsen, jota ei hyväksytä kolmanteen valtakuntaan liian tummien piirteidensä vuoksi. Hän ei saa tietää lapsensa kohtalosta mitään, ja hän päätyy karkaamaan hoitokodista.
Darmstadtin kaupunki sijaitsee lähellä Ranskan rajaa, ja Noa päätyy hanttihommiin aseman siivoojaksi. Tunnelmat asemalla ovat kaoottiset, kun tuhannet ihmiset pyrkivät länteen liian täysine matkalaukkuineen. Eräänä päivänä Noa löytää vaunut täynnä kuolleita vauvoja ja kokee elämänsä järkytyksen. Ruumiiden joukossa on yksi elävä ihmistaimi, joka ojentaa kättään kohti pelastajaansa.
Noa antaa pojalle nimeksi Theo, ja löytää turvapaikan lähellä majailevasta kiertävästä sirkuksesta. Vaikka tytön fysiikka ei lupaa ihmeitä, hän tarjoaa työvoimaansa sirkuksen väelle. Juutalainen trapetsitaiteilija Astrid ottaa tytön treenattavaksi tulevaa ohjelmaa varten. Kaksikon välillä on kuitenkin pulaa luottamuksesta, koska molemmilla on epäuskottava peitetarina viime vaiheistaan.
Noa pääsee sirkuksen kanssa kiertueelle Ranskaan, missä olo ei ole paljon turvallisempi kuin Saksassa natsien miehittämällä alueella. Eräässä kaupungissa hän saa huomiota Lucilta, pormestarin pojalta, ja kokee taas ihastumisen huuman. Lucin isä on kuitenkin natsien kollaboraattori, ja suhde sirkuksen kannalta vaarallinen. Vaikeaa on myös tuottaa ohjelmaa, koska natsit vaativat sirkukselta uskollisuutta.
Kirjan ainoa varsinainen anti oli muistin virkitys Elsassin alueen historiasta, sillä sirkusseurue joutui palaamaan raja-alueelle Ranskan-kiertueen jälkeen. Kovin syvälle en tuossa kertauksessa päässyt, mutta se, mitä luin paikallisten ihmisten sekavista lojaalisuuksista oli kohtuukiinnostavaa.
En pidä kirjaa kokonaan epäonnistuneena floppina, sillä ihmisillä on erilaisia tarpeita lukiessaan historiallista fiktiota. Minun tarpeitani teos ei juuri nyt täyttänyt, mutta luin Jenoffilta toisen kirjan suuremmalla antaumuksella.
Pari vuotta sitten luin Joel Elstelän samasta aihepiiristä kertovan Sirkusleijonan kaipuun, joka oli paljon runsaampi ja rikkaampi kuvaus samasta aihepiiristä. Molemmissa teoksissa on uskottavuuden rajoja haastavia elementtejä, enkä lukenut kumpaakaan realistisin odotuksin. Elstelän romaanin ehdoton plussa tähän verrattuna oli räävitön natseille nauraminen, kun taas tässä natsihahmot jäivät lopulta vain etäisiksi statisteiksi melko kliseisessä rakkaustarinassa.
Anun ihmeelliset matkat 