Kun kirjakauppias muuttuu vampyyriksi

happy_family-safier_david-23497486-1800496720-frntlWünschmannin dysfunktionaalinen perhe saa slaagin Berliinin yössä matkalla kotiin gaalasta, jonka päätähtenä oli Twilight-saagan kirjailija Stephanie Meyer. Perheen äiti Emma on jättänyt nuorena lupaavan uran kustannusmaailmassa yllätysraskauden vuoksi. Jos hän olisi tehnyt abortin, hän olisi luultavasti menestynyt lontoolainen kustannustoimittaja. Lasten synnyttyä paras, mihin hän on urallaan pystynyt, on lastenkirjakaupan pitäminen. Viime aikoina kauppa ei ole kannattanut, sillä kaikki tilaavat kirjansa Amazonista. Emma siis on miehensä elättämä pikkurouva, joka harrastaa putiikin pitämistä. Konkurssikypsä yrittäjä pitää vielä hyvästä sydämestä kauppa-apulaista Cheyenneä, vanhaa hippiä, joka ei luultavasti työllistyisi normityömarkkinoilla. Luultavasti Cheyenne saa jäädä siksi, että hänen seksijuttunsa julkkisten kanssa piristävät hiljaisia työpäiviä.

Slaagin eli metamorfoosin perheen ylle laskee hampaaton noita Baba Yaga, jota perhe luulee romanikerjäläiseksi. Heistä tulee vampyyrejä, ihmissusia, koiria ja muumioita. He joutuvat lähtemään matkalle Transsilvaniaan, jotta kirous purkautuisi. Loppu on maagis-realistista sekoilua eri aikavyöhykkeillä ja mantereilla. Emman ja Frankin avioliitto on rakoillut jo ennen fantasiahahmoksi muuttumista, mutta totuus paljastuu selkeämmin, kun äiskä rakastuu Draculaan. Frank-isällä ja Fee-tyttärellä ovat taas omat sutinansa Egyptissä. Kun koulukiusattu, lihava esiteini Max muuttuu koiraksi, hän saa yhtäkkiä romanttista vastakaikua kiusaajaltaan kovis-Jacquelinelta.

Tällainen on Happy Family, tunnetun ja palkitun tv-käsikirjoittaja ja kirjailija David Safierin humoristinen luomus (Bazar, 2012, suom. Sanna van Leeuwen). Luin kirjan haastaakseni itseäni: en ole paljon harrastanut saksalaista huumoria, en edes osaa mainita ainuttakaan saksalaista koomikkoa tai humoristista tv-sarjaa.  Kliseisesti olen ajatellut, että kaikki saksalainen huumori liittyy jotenkin nahkahousuihin. Siksi tämä oli lupaava alku etsinnöilleni, sillä moni asia teoksessa nauratti. Enkä muistanut nahkahousuja. Tässä oli noloja vanhempia, noloja teinejä ja hirvittävän noloja saksalaisia turisteja, jotka puhuvat käännöksessä leveää itäsuomea. Seksijutut menevät täysin alta lipan ja väkivaltakin on banaalia. Ainekset ovat hyvin kasassa.

Minusta teos alkoi erittäin lupaavasti kuvauksella epätoivoisesta kirjakauppiaasta, ja olisin pitänyt ihan pelkästä berliiniläisestä perhearjen kuvauksesta sellaisenaan. Perheen odysseia Transsilvaniaan ja Egyptiin on hyperaktiivista kohellusta, joka ehkä toimisi paremmin leffana kuin tekstinä. Varmasti tämä on pitkälti makukysymys. Monet pitävät tämän tyyppisestä aivot narikkaan-kreisibailaamisesta. Itsekin luin teoksen loppuun sujuvasti, mutten tiedä, jääkö tästä muistijälkeä. Kuvitukset olivat hauskoja, ne täydensivät tekstiä.

Ehkä teoksen ongelma oli siinä, että Safier yrittää kertoa jotain diipimpää perheen yhdistämisestä rivien välissä. Loppuratkaisu on lopulta aika lälly ja ennalta-arvattava. Henkilöhahmoissa olisi potentiaalia roisimpiinkin irtiottoihin, mutta lopulta he palaavat turvalliseen arkeensa muuttumatta paljoa. Mietin myös, onko kirja alunperin tarkoitettu nuortenkirjaksi – ellei siinä olisi ollut niin paljon keski-ikäisten naisten seksitunnustuksia, se olisi minusta toiminut mahtavasti ikäryhmälle 10-13 vee.

Reittaan teoksen kategoriaan: harmitonta hupaa. Sopii mainiosti matkalukemiseksi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s