En ole vuosiin käynyt minkään kaupungin kirjamessuilla, joten turnauskestävyydessä oli selvää vajetta tämän vuoden Helsingin-reissulla. Olin liikenteessä lauantaina 28.10. charterbussilla Tampereelta, ja tämän lisäksi oli päästävä Orivedellä Tampereelle ja takaisin VR:n maitojunalla. Ryhmämatka messuille sujui kuin unelma, mutta maitojunaosuudet kaamoksen sydämessä tuntuivat liialliselta effortilta. Lähdin matkaan n. 6.30 ja olin takaisin kotona klo 23.30, koska maitojuna oli reippaasti myöhässä.
Peliaikaa messuilla oli kuusi ja puoli tuntia. Osan ajasta käytin kavereiden kanssa hengailuun, joten itse messupäivä tuntui lähinnä piipahdukselta. Parhaiten syvennyin Raija Orasen, Max Fedorovin, Sirpa Kähkösen ja Sofi Oksasen esiintymisiin, ja tämän lisäksi kuuntelin yhtä paneelia vallasta.
Olen lukenut näiden kaikkien kirjailijoiden uutuudet, mutta blogiin olen kirjoittanut vain Orasen ja Kähkösen romaaneista. Fedorovin kirja jäi vähän huonolle kuulolle, ja Oksasen teos aiheutti niin voimakasta ahdistusta, etten saanut siitä arviota aikaan. Muistiinpanoja minulla on tästä vahvasta ja vakuuttavasta tietokirjasta n. 20 sivua, mutta tuntuu, etten osaa arvioida näin järeää kirjaa. Ehkä messukeikka toimi rohkaisuna arvion aikaansaamiseen joku päivä (voi mennä ensi vuoden puolelle).
Ohimennen kuulin mm. Arja Alhoa, Rosa Liksomia, Kjell Westötä ja Åsne Seierstadia. Missasin ainakin Paolo Giordanon, Tuomas Kyrön ja Aleksin sekä Baba Lybeckin ja Lola Lorenzon puheenvuorot. Tämä harmitti, koska omien Afrikka-intressieni vuoksi olisin halunnut tavata Aleksin ja Lolan kasvotusten.
Itsestäni huomaan, että näin vanhempana tuollainen perinteinen 25 minuutin messuhaastattelu ei pahemmin anna minulle uutta ajateltavaa – varsinkin, jos olen jo lukenut käsiteltävän teoksen etukäteen. Messuilla esiintyminen on kirjailijoiden tärkeää työtä, ja hienointa varmaan on, jos lukija löytää messukeikalta jonkun uuden kirjailijan, joka inspiroi lukemaan tämän teoksia.
Jotain kivaa, uutta ja erilaista tarjosi Neulomo-lava, jossa esiintyi enimmäkseen käsitöistä kirjoittavia. Itse en keräile käsityökirjoja, vaikka harrastankin virkkaamista. Minua sen sijaan inspiroi ja piristi kovasti Päivi Salmisen kasvojoogasessio, joka tarjosi aidosti jotain uutta omaksuttavaa. Salmisen kasvojoogasta kertova kirja oli loppuunmyyty, mutta toinen painos on tulossa Basam Booksilta piakkoin.
Ensi kerralla aion varata Helsingin Kirjamessuille kaksi päivää, koska tuo lauantain kokemus oli sen verran hektinen. Reissun aion sovittaa niin, että olen paikalla myös vähemmän ruuhkaisena päivänä, kuten torstaina tai sunnuntaina. Nytkin se ainoa afrikkalaisen kirjallisuuden paneeli oli sijoitettu sunnuntaille. Ja muutenkin luulen, että messuilla pääsee yllättymään enemmän, jos vierailee pienemmillä lavoilla kuulemassa nousevia tähtiä.
Hieno kuutamo tervehti minua Orivedellä, kun tarvoin kotiin rättiväsyneenä. Oli kai joku osittainen kuunpimennys, mutta siitäkään en olisi mitään tiennyt ilman somea.
Anun ihmeelliset matkat 