Nuoruuteni mielenmaisemaan kuului Jyväskylän rantaraitin karut betonimaisemat, ja kiviveistokset, joihin joku angstinen ohikulkija kävi tägäämässä nimen Ceaucescu Beach. Teksti muistaakseni sai olla aika pitkään, koska 90-luvulla tägien kyttääminen tai poispyyhkiminen ei ollut yhtä tehokasta kuin nykyään.
Suomalais-romanialainen esikoiskirjailija Cristina Sandu (s.1989) vie meidät aikamatkalle kommunismin aikaiseen Romaniaan. Romaanissaan Valas nimeltä Goliat (Otava, 2017) hän kertoo elämästä maalaiskylässä, johon 70- luvulla tulee vaalea, suomalainen miniä. Eeva ja Mihai saavat tyttären, Alba Julian, mutta naimisiin he pääsevät vasta vuosien päästä tyttären syntymästä, koska Ceaucescu on epäluuloinen seka-avioliittoja kohtaan.
Mihai on lupaava filosofin alku, mutta Romaniassa hän joutuu opiskelemaan taloustiedettä, koska filosofia ja psykologia ovat oppiaineina lakkautettu. Sitkeän kamppailun jälkeen hän pääsee seuraamaan perhettään Suomeen, jossa Supo on miehen liikkeistä kiinnostunut. Mihai etenee uudessa maassa filosofian professoriksi, jolla on ohjattavia myös Romaniasta. Hänen lahjakkain opiskelijansa Albert kiinnostuu hänen tyttärestään Albasta, joka on teoksen kertoja. Pariskunnan kaukosuhde kestää ikuisuuden, vaikka Albert ei vaikutakaan kykenevältä sitoutuneeseen parisuhteeseen.
Isän ja tyttären yhteisistä harrastuksista kertovat kaksikon venyvät arkiaamut näin:
”Päiväkodin hoitaja tahtoi tietää, miksi Mihai Popescun tytär saapuu aina myöhemmin kuin muut? Ja mistä hän on oppinut sellaisia sanoja kuin eettisesti väärä, todistettava ja epävalidi?”
Teos on varsinainen runsaudensarvi, joka kertaa niin Romanian historiaa, pohtii syvällisesti identiteettikysymyksiä ja tarjoaa myös erikoisen ja uskottavan näkökulman ylirajaisten perheiden huoltosuhteisiin. Siinä on myös allegorinen ulottuvuutensa valas-symboliikan kautta, joka viittaa niin Moby Dickiin kuin kommunismin aikaisiin friikkinäyttelyihin. Satuja ja tarinoita teos on nielaissut loputtomiin, tosin aloin huomata, että oudoimmilla niistä oli jotain totuuspohjaa.
Nauroin ääneen lukiessani Gabriella-tädistä, joka oli päässyt afrikkalaisen diktaattorin vaimoksi, mutta palannut kotiin maitojunalla miehen pelottavan käytöksen vuoksi. Vaikka Gabriella on tässä fiktiohahmo, hän on ollut olemassa oikeasti Keski-Afrikan tasavallan keisari Bokassan 12. puolisona, minne Ceaucescu ilmeisesti lähetti naisen vakoojaksi.
Myös perheen toisen pojan Costelin muutto Kaliforniaan Green Card-lottovoiton seurauksena on erikoinen saaga, sillä tämä perhe luo Kaliforniaan tiiviin kuplansa, pikku-Romaniansa. Perheen isovanhemmat Susi ja Flavia pääsevät vierailemaan sekä Suomessa että Yhdysvalloissa, ja matkojen pääteemana on tuliaiset molempiin suuntiin. Länsimaiset tuotteet on se valuutta, jolla isoäiti Flavia rakentaa erinomaisuuden identiteettiään kotona, mutta kommunismin kaaduttua hänellä ei enää ole monopolia niihin.
Flavian hahmo oli inhimillisen ymmärrettävä, mutta raa’assa materialismissaan myös raivostuttava. Poikien lojaalius ahnetta, jopa varastelevaa äitiään kohtaan tuntui välillä ylimitoitetulta. Rivieran riemumatkalla hän päätyy varastamaan kukkasipuleita hautausmaalta, mistä Eeva-miniä suuttuu todella.
En tiennyt tai muistanut Ceaucescun harjoittamasta ”roomalaistamishankkeesta”, jossa kansallista identiteettiä rakennettiin yli kahdentuhannen vuoden takaisille kohtaamisille. Tämä vaikutti myös lasten nimeämiseen, eli 70-80-luvuilla heille pyrittiin antamaan antiikin Rooman myytteihin pohjautuvia nimiä.
Minusta tässä teoksessa oli samantyyppistä vinksahtanutta huumoria kuin Pajtim Statovcin teoksessa Kissani Jugoslavia. Alban identiteettikysymykset ovat tietty erilaisia kuin Statovcin albanialaisperheen, vaikka onhan Balkanin mailla yhteistäkin historiaa. Tämä teos painottuu päähenkilön romanialaisiin juuriin ja lomien viettoon siellä päässä, mutta oikeastaan se käsittelee myös kahden kulttuurin perheen molemminsuuntaista koti-ikävää.
Romaanin alun pienet tarinat tulkin työstä Helsingissä olivat hienoja, ja oikeastaan olisin halunnut lukea näistä Kalasataman leirin maanmiehistä ja – naisista lisää. Mutta teos on sellaisenaan koherentti, älykäs ja syvääluotaava kokonaisuus, jonka uskon nousevan yhdeksi kirjasyksyn yllättäjäksi.
Anun ihmeelliset matkat 
Luen tätä parhaillaan ja minullakin on käynyt Statovci mielessä tätä lukiessa – tosin ei mainitsemasi vinksahtaneen huumorin suhteen ja enemmänkin Tiranan sydän kuin Kissani Jugoslasvia.
Harmittaa, että en viikonloppuna ehtinyt lukea tätä loppuun. Erittäin kiinnostava tuttavuus.
Tämäkin on teos, jota ei kannata lukea kerralla, vaan hiljaa kypsytellen. Tiranan sydän jäi multa kesken, koska en tajunnut kaikkea kontekstia – täytyy palata siihen uudelleen. Tämän Romania-kontekstin tajusin, koska olin jo lukiossa kun Ceaucescut ammuttiin, ja mulla oli sieltä kirjeenvaihtokaveri, joka kirjoitti paljon maan politiikasta.
Tämä onkin minulle ennestään ihan tuntematon kirjailija ja kirja. Vaikuttaa hyvinkin kiinnostavalta: eri kulttuurit kiinnostavat kovasti, joten uskoisin että tämä voisi olla juuri minulle sopiva kirja. Merkitsen nimen ylös, niin seuraavalla suomireissulla muistan joko lainata tai ostaa omaksi. Minulla Statovcin molemmat kirjat lukematta, vaikka kiinnostusta etenkin Kissani Jugoslaviaan on.
Kiitos siis kiinnostuksen herättävästä kirjoituksesta!
Kiitos vierailusta. Kirjailija muuten näyttää asuvan Britanniassa, kuten sinäkin. Koin, että teoksella olisi käännöspotentiaalia.
Wautsi, taas yksi joka sai minut ryntäämään Helmetin varausjonoon! Vaikuttaa tosi kiinnostavalta ja varmasti tuo uutta tietoakin. Kiitos 😉
Minna /Kirsin Book Club
Oi, onpas mielenkiintoisen oloinen kirja! Tästä en ollut kuullutkaan. Jo upea kansi herättää mielenkiinnon ja kirjoittamasi lisäsi herännyttä kiinnostusta entisestään. Tämä täytyy laittaa mieleen, kiitos!
Minullekin tämä oli uusi kirja (kirjakuvastot ovat jääneet pikaisen selaamisen asteelle). On kyllä aina mukavaa, että kotimainen kirjallisuus laajentaa aihereviiriään maamme rajojen ulkopuolelle. Syksyn uutuuksista Syyskuun jumalat liikkuu Budapestissa, ja nyt tuli Romania mukaan… otan lukulistalle, kiitos vinkistä.
Älyn kiinnostava tuo Henrikssonin teos myös. Mä olen yrittänyt lukea hänen aiempia kirjojaan, mutta en kyennyt siihen syväsivistyneeseen spefiin. Varmaan ollaan tavattukin kirjailijan kanssa.
Itä-Eurooppa-teoksien suhteen koen muutenkin joskus hätää historian ymmärtämättömyyden suhteen. En ole matkaillut siellä paljoa, lähinnä Virossa, Venäjällä ja Sloveniassa. Romaniaan liittvä kirjallisuus tuntuu jo melkein kotoisalta, kun se on dekkareiden ja kauhun kotimaa. Mutta kukapa tietäisi paljoa vaikka slovakialaisesta punksteamista😂???
Tää kyllä kiinnostaa ja nyt vielä enemmän. Ilmestyi postilaatikkoon, muuten olisi varmaan mennyt ohi kokonaan. Uusiin maihin tutustuminen eli tässä tapauksessa Romaniaan kutkuttaa ja tarinan asetelma viehättää, pidän valaista. Odotan kiinnostuksella lukemista.
Hmmm, täysi minulle tuntematon kirja ja kirjailija. Täytyypä pitää silmät auki, jos tulee vastaan. Kuulostaa nimittäin oikein mielenkiintoiselta ja minulle sopivan vinksahtaneelta.