Pantsdrunk – meditaatiota edistyneille

kalsarikänniKuuntelen paraikaa Miska Rantasen elämäntaitoteosta Kalsarikänni (S&S, 2018), ja harjoittelen äänikirjojen kuuntelemista. Sinänsä juuri tämä teos on mahtava kuunneltava, koska se kertoo hedonistisestä rentoutumisesta. Luen tämän tyyppisiä kirjoja todella harvoin, enkä todellakaan ole perehtynyt tanskalaisten vastaavaan hygge-kirjallisuuteen.

Norra Haga Party Central-tutkimuskeskuksessa on syvennytty käsitteen syntyyn ja sen historiallisiin juuriin, jotka ulottuvat agraariseen taustaamme. Tosin Rantasen näkökulma on aika Helsinki-keskeinen ja keskiluokkainen, ja haastatellut ihmiset tuntuvat enimmäkseen olevan kolmi-nelikymppisiä urbaaneja ammattilaisia. Pantsdrunk on iloinen ja vapauttava ilmiö silloin, kun kokemusta on varaa rakentaa myös kulinaarisesti. Kun on hyviä juustoja ja viikunahilloa artesaanioluiden kavereina. Teos ei kerro ihmisistä, joiden päivittäinen ravinto keskittyy Pirkka-olueen. Tyypillinen kalsarikännin ottaja voi hyvinkin olla perheellinen, urallaan menestynyt omakotiasuja, joka kaipaa arjessaan omaa tilaa sosiaalisen kuormituksen keskellä.

Ehkä kiinnostavinta kirjassa oli kuvaukset siitä, mitä kalsarikännin aikana puuhaillaan. Kyseessähän on yksilölaji, jota toki voi myös harjoittaa luottokaverien seurassa. Harrastukseen liittyy toki riskitekijöitä, joiden eliminointi olisi suotavaa. Itse luulen, että kalsarikännien ottaminen kotiloissa oli ennen internetin saatavuutta melko tylsä harrastus, ja että nettiriippuvuus ja alkoholismi voivat olla toisiaan ruokkivia ilmiöitä.

Kukapa ei olisi joskus kalsarikänniä ottaessaan lähettänyt sekavaa mailia työkavereille tai tilaillut holtittomasti turhia asioita nettikaupoista. Nämä lienevät vielä amatööritason lieveilmiöitä, kun taas ammattilaiset saavat aikaan jotain rohkeampaa ja luovempaa. Esimerkiksi toiminnallisten kotivideoiden ottaminen kalsarikännin eri vaiheissa voi olla jollekulle vapauttava kokemus.

Tämä teos ei ole tissuttelun ilosanomaa edistävä promootioteos, vaan siinä muistutetaan sisäisen kehityskeskustelun pitämisestä silloin, kun kalsarikänneistä ei enää löydy iloa, vapautumista tai rentoutumista. En lukenut tätä alkoholismin puolustuspuheena, vaan kulttuurisena pikku tutkielmana ilmiöstä, josta myös muu maailma on kiinnostunut. Tarjoaisin tätä teosta juurikin ulkomaisille lukijoille, varsinkin niille, jotka ovat tulossa Suomeen ensimmäiselle reissulleen. On sitä kirjoja kirjoitettu paljon vähäpätöisemmistäkin teemoista, ja tässä oli sopivan itseironinen ote, joka myös piikittelee itseään vakavasti ottavalle lifestyle-kirjallisuudelle.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s