Salarakastajat Daimlerissa

Teos: Annie Murray: Where Earth Meets Sky (2007)

Äänikirjan lukija: Annie Aldington

Nyt siirryn britti-imperiumia käsittelevissä romaaneissa lähemmäs alueita, joista olen ollut enemmän kiinnostunut, kohti pohjoista Intiaa. Where Earth Meets Sky sijoittuu Ambalan kaupunkiin Hariyanan ja Punjabin rajalla, ja Simlan ja Mussoorien vuoristokaupunkeihin. Simla oli brittien perustamista hill stationeista kuuluisin – imperiumin virallinen kesänviettopaikka, jossa hallinnon eliitti lomaili. Simla ja Mussoorie sijaitsevat lähellä toisiaan, ja ovat nykyäänkin suosittuja turistikohteita.

Simlasta on kirjoitettu paljon, ja muistan ainakin lukeneeni kaksi sinne sijoittuvaa klassikkoa, E. M. Forster in A Passage to India ja J. G. Farrellin The Hill Station. Nämä romaanit ovat kriittisiä kolonialismin kuvauksia, joissa romantiikka on marginaalissa.

Tämä teos on klassinen romanttinen kertomus, jossa lähes kaikki päähenkilöt ovat brittejä. Siinä nuori Lily Waters saa lastenhoitajan paikan Intiasta vuonna 1905, ja lähtee matkaan tapaamatta tulevia työnantajiaan, kapteeni Fairfordia ja tämän vaimoa Susania. Lily on orpo tyttö, joka on työskennellyt palvelijana 13-vuotiaasta saakka Birminghamissa. Kun hänen kiltti vanha emäntänsä kuolee, Lilyllä ei enää ole paikkaa, jonka hän kokisi kodikseen. Seikkailu Intiassa tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin uuden palveluspaikan etsiminen Britanniasta.

18-vuotias Lily ei vielä haaveile aviomiehen metsästyksestä, mutta kohtalo heittää hänen eteensä Sam Ironsiden, automekaanikon, jonka tehtävänä on ollut tuoda kapteenille Daimler-auto Britanniasta saakka. Valitettavasti Sam osoittautuu ukkomieheksi, mutta hän jatkaa Lilyn piirittämistä senkin jälkeen, kun tyttö saa tietää asiasta.

Lilyn isäntäperheessä on outo tunnelma. Perheen vanhemmalla lapsella, Isadoralla, on intialainen ayah, kun taas nuoremmalle pojalle, Cosmolle, otetaan brittihoitaja. Lilyn tehtävä on valmentaa kaksivuotiasta lasta koulu-uraa varten Englannissa. Poika lähetettäisiin sisäoppilaitokseen jo 4-vuotiaana. Perheen tytär on lievästi kehitysvammainen, eikä kelpaa oppilaaksi eliittikouluihin. Lasten äiti on emotionaalisesti epävakaa, eikä hän pysty olemaan lapsille kovinkaan kummoinen äiti.

Lily kokee kiintymystä poikaan, vaikka työ perheessä on muuten hankalaa. Hän myös rakastuu Ambalan kuivaan ja karuun maisemaan, ja oppii ratsastamaan lähitienoilla. Pojan lähdettyä Englantiin Lily siirtyy palvelukseen Mussoorieen vanhalle tohtori MacBridelle, ja tämän invalidille vaimolle.

Pariskunnan luona Lilyn työtehtävä on varsin epämääräinen, ja hän kokee tulleensa palkatuksi hieman kajahtaneen ukon seuraneidiksi. Ukko selvästi jo odottaa sairaan vaimonsa kuolemaa, ja taivuttaa Lilyn suhteeseen, joka ei ole kummallekaan eduksi. Tämän jälkeen tulee muitakin maanvaivoja ja ahdistelijoita, ja myös Sam käy edelleen toimittamassa kalliita autoja sahibeille.

Teoksen aika-akseli venyy 1920-luvulle, jolloin Lily on palannut Britanniaan, ja on joutunut antamaan Intiassa syntyneen tyttärensä adoptioon. Varsinkin tuo osuus romaanista tuntui turhalta. Olisin arvostanut tiiviimpää aikaraamia ja juonta, joka ei toistaisi itseään.

Kirjan rakkaustarina ei säväyttänyt minua lainkaan, mutta seurasin tarinaa lähinnä paikojen kuvauksen takia. Teos on suht hidastempoinen, ja siinä kuvataan eri palvelijahahmojen kohtaloita ja työn arkea. Intialaisten hahmojen marginaalisuus ärsytti, mutta kaipa teos kuvaa uskollisesti sitä valkoista kuplaa, jossa monet britit asuivat.

Löytäisinpä joitain vetäviä teoksia pohjoisen Intian vuoristokylistä. Mainitsemani Forsterin ja Farrellin teokset ovat laatukamaa, mutta ne ovat minulla vielä tuoreessa muistissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s