Menestysromaanin rakennetta tutkaillessa

Teos: Colleen Hoover: Se päättyy meihin (WSOY, 2023)

Suomennos: Sirpa Parviainen

Äänikirjan lukija: Usva Kärnä

Amerikkalaisen Colleen Hooverin (s.1979) teosta Se päättyy meihin on markkinoitu sosiaalisessa mediassa niin aggressiivisesti, että ehdin jo muodostaa torjuntavaiheen koko teosta kohtaan. Kirjasta muun muassa kerrotaan, että ”viimeisiä sivuja ei voi lukea kyyneleitä vuodattamatta.”

En pidä markkinoinnista, jossa kyyneleet vuodatetaan puolestani jo ennen kuin olen tarttunut kirjaan. Joten lähdin lukemaan teosta aidosti vastakarvaan.

Teos sijoittuu Yhdysvaltain itärannikolle, Mainen osavaltioon ja Bostonin kaupunkiin. Bostonissa asuu 23-vuotias Lily Bloom, joka on kotoisin pieneltä paikkakunnalta Mainesta ja on muuttanut suurkaupunkiin tekemään bisneksiä. Lilyn isä on ollut Plethoran kaupungin pormestari, ja hän on juuri kuollut. Nuoren naisen äidillä, tuoreella leskellä, on aikeita muuttaa tyttärensä perässä Bostoniin, ja Lily on asiasta hyvin ahdistunut.

Lily on juuri järjestänyt spektaakkelin isänsä hautajaisissa, ja hänellä on synkkiä ajatuksia tilaisuuden jälkeen. Töiden jälkeen hän vetäytyy murehtimaan liikerakennuksen katolle, jolta moni on pudonnut tai heittäytynyt alas. Tuolla katolla hän kohtaa Rylen, nuoren miehen, joka opiskelee viimeistä vuotta neurokirurgiaa, ja harrastaa pilven polttamista työvuorojen välissä.

Ryle on sellainen hottis, jollaista Lily ei ole kuvitellut tapaavansa. Mutta Lilyn elämässä kummittelee myös Atlas, opiskelukaveri, joka oli päätynyt kodittomaksi ja jota Lily oli yrittänyt auttaa vaikeassa tilanteessa. Lilyn elämään ampaisee myös toisen nurkan takaa Alisa, joka innostuu naisen bisnesideasta välittömästi, ja lupaa tulla auttamaan tätä kukkakaupan perustamisessa. Naiset ystävystyvät nopeasti, ja kaiken kukkuraksi Alisa osoittautuu hottis-Rylen siskoksi.

Juonellisesti kirjassa on jo ensimmäisten kappaleiden aikana melko paljon uskomattomia sattumuksia. Lilyn elämänpiiri tuntui aluksi liian turvalliselta ja etuoikeutetulta, mutta hänen kiinnostuksessaan puutarhanhoitoon ja kukkiin oli jotain raikasta. Eli innostuin eniten Lily Bloomin bisnesideasta, hieman goottilaishenkisen kukkakaupan perustamisesta. Tässä juonen käänteessä oli jopa taiteellista potentiaalia, enhän ole koskaan omin silmin nähnyt steampunk-ruusuja. Ja onhan Lily Bloom vähän liiankin uskomaton nimi tulevalle kukkakauppiaalle.

Vaikka Lily tulee keskiluokkaisesta perheestä, hänen elämäänsä varjostaa vanhempien myrskyisä liitto. Lilyn isä Andrew on ollut todellinen kotityranni, ja väkivaltainen vaimoaan kohtaan. Äiti Jenny on sinnitellyt toksisessa suhteessa, ja Lily on joutunut raa’an väkivallan todistajaksi. Ainoan lapsen ainoa purkautumiskanava on ollut kirjeiden kirjoittaminen Ellen de Generesille päiväkirjan muodossa. Lukija voi tutustua Lilyn lapsuuteen ja nuoruuteen noiden kirjeiden muodossa.

Kirjan alkumetreillä koin lukevani YA-genreen kuuluvaa teosta, mutta sitten päätin jättää genren määrittelyn muille lukijoille. Nuoren aikuisen maailma on kirjassa suht kypsä, koska Lily on 23-vuotiaana jo valmis maisteri, uraohjus markkinointifirmassa ja tuleva yrittäjä. Neurokirurgiin rakastuminenkin sopii hyvin nousujohteiseen elämänsuunnitelmaan. Mutta ei teos kuitenkaan kerro ”vanhasta rahasta” eikä eliitin elämäntavoista. Kirjan nuoret aikuiset tulevat lopulta aika vaatimattomista olosuhteista, mutta ovat onnistuneet itse menestymään ja vaurastumaan.

Kirjaa kuunnellessani tutkin kirjailijan profiilia ja päädyin myös googlailemaan teoksen saamia arvioita. Kyseessä on siis Hooverin suurin menestysteos, se on julkaistu vuonnna 2016, ja viime vuonna Hoover on julkaissut tähän jatko-osan, It Starts With Us. Hoover on todella tuottelias kirjailija, joka on saanut aikaan 23 teosta kymmenessä vuodessa. Suurin osa Hooverin kirjoista on kategorisoitu YA-genreen, mutta tämä sarja on enemmän ”romance”-osastoa. Teos on saanut Yhdysvalloissa paljon kritiikkiä siitä, että se romantisoi liikaa vaarallisen poikaystävän hahmoa, ja käsittelee parisuhdeväkivallan teemaa liian erotisoivalla tavalla.

Jokainen lukija voi itse pohtia, onko tuossa kritiikissä perää. Itse olen kyllä lukenut huomattavasti heppoisempiakin teoksia aiheesta, varsinkin dekkarigenren sisältä. Itseäni ehkä rasitti eniten se, että teoksen nuorten käsitykset menestyksestä olivat todella normatiivisia. Mutta kansainvälisen bestsellerin kirjoittamisen näkökulmasta teoksessa on elementtejä, jotka tekevät kirjasta koukuttavan.

Luin juuri ennen tätä kirjan Länsi-Saharasta. Se ei ollut romaani, vaan matkakirja/omaelämäkerta, ja siinäkin oli nuori nainen, joka harrasti paljon kotoilua ja lifestyle-asioita, kuten tämän romaanin Lily. Eli myös taiwanilaisen Sanmaon teoksessa oli viihteellisiä elementtejä. Mutta koska se kertoi minulle hyvin vieraasta kulttuurista, jouduin ponnistelemaan paljon ymmärtääkseni kirjan kontekstia. Tuo teos on ollut myös bestseller Aasiassa, mutta täällä Euroopassa lähes 50 vuoden viiveellä tästä viihdekirjasta tulee todennäköisesti kirjanörttien kulttiteos.

Colleen Hoover taas on kirjailija, jonka teokset avautuvat kaikille niille, jotka ovat joskus seuranneet Ellen de Generesin talkshow’ta (itse tiedän, kuka Ellen on, mutta en ollut tuon ohjelman fani). Luulisin, että teos koukuttaa siksikin, että se on helppolukuinen. Lukijan ei tarvitse työstää vaikeita kultturiin, politiikkaan tai historiaan liittyviä yksityiskohtia, vaan hän voi keskittyä pelkästään päähenkilöiden yksityisiin huoliin ja ilon aiheisiin. Toki Atlasin kodittomuus ja kodittomien auttamisen teema on poliittinen/yhteiskunnnallinen, mutta sen käsittelyssä ei mennä kovin syvälle.

Suurin protestini kirjaa kohtaan kohdistui kirosanojen suureen määrään, ja tämän ”pilkutuksen” mielikuvituksettomaan käyttöön. Tämä todella latisti lukukokemusta, koska ilmaisussa oli enemmän toistoa kuin variaatiota.

Suosittelen teosta varsinkin niille, jotka kokevat lukujumia, ja joiden syystä tai toisesta on juuri nyt vaikea mahduttaa lukemista elämäänsä. Tämä kirja voi palauttaa lukemisen ilon niillekin, jotka kokevat liikaa stressiä matkustaakseen mielessään Saharan aavikolle sisällissodan keskelle.  

Jätä kommentti